Kyösti Karjula: Suomi tarvitsee hyötytalkoot
Kahdeksan teesiä on näkemykseni muutostekijöistä, jotka vaaditaan kokeilevaan ja avautuvia mahdollisuuksia näkevään talouden kasvuohjelmaan.
Jätän eduskunnan tänä keväänä kuudentoista vuoden jälkeen. Toimin kahdeksan vuotta valtiovarainvaliokunnan elinkeinojaoston puheenjohtajana. Koen jopa velvollisuudekseni esittää talouden murrostilanteessa oman käsitykseni maamme innovaatioympäristön tulevaisuuden kehittämishaasteista – yksi teesi jokaista elinkeinojaoston vuotta kohden.
Teesien taustalla on henkisen painopisteen siirtäminen suomalaisessa päätöksenteossa uuden yritystoiminnan ja työn luomiseen. Muutosprosessin ydin on sen tiedostaminen, että aidon vastuun kokeminen innostaa ja sitouttaa toimintaan.
Ensimmäinen teesi: Voimakas panostus yrittäjyyden vahvistamiseen läpi koko yhteiskunnan. Erityispainopiste tulee olla korkeakouluyrittäjyydessä. Maamme lahjakkaimmat nuoret on saatava valjastettua uuden luomiseen. Edellytyksenä kehitykselle on yrittäjyysosaamisen lisääminen koko koulutuskentässä ja verotuksellisiin kannusteisiin panostaminen.
Toinen teesi koskee julkisten tukiorganisaatioiden muodostaman ”onnellisen perheen” syvällistä uudelleenarviointia. Tekes, VTT, Finpro ja juuri aloittaneet strategisen huippuosaamisen keskittymät (SHOK) on avattava riskinotolle ja dynaamiselle yritystoiminnalle. Vanhat ja väsyneet organisaatiot eivät kykene riittävään uudistumiseen ja avoimuuteen.
Kolmas teesi on laajan innovaatiokäsitteen juurruttaminen, joka merkitsee tiede- ja teknologialähtöisten innovaatioiden lisäksi uutta tilaa asiakas- ja palvelulähtöisyydelle. On selvitettävä nopeasti, tulisiko tutkimuslähtöisille innovaatioille sekä asiakas- ja käytäntölähtöisille innovaatioille avata omat rahoitusväylät.
Neljäs teesi: Vahva lisäpanostus kansainvälistymiseen. Nuoret on saatava maailmalle. Rohkeita toimintatapojen uudistuksia tarvitaan kansainvälistymiseen ja vientiin, jossa Suomella on monia mahdollisuuksien toimialueita. Kansainvälistynyt suomalaislähtöinen kokemuspääoma on saatava käyttöön mentoriverkostojen avulla. Jokaiselle nuorelle yrittäjälle oma mentori – joko maakunnasta tai maailmalta.
Viides teesi vaatii nuorille yrittäjille rohkeasti tilaa. Eduskunnassa keskustellaan mielestäni liikaa siitä, miten nuoria pitäisi pönkittää. Väärä tuki passivoi. Nuoret tulisi nähdä aitoina vastuunkantajina, jotka otetaan vakavasti. Esimerkkejä rohkeista nuorista yrittäjistä tarjosi syksyllä Timangi-kilpailu, josta kehittyy toivottavasti jokavuotinen mahdollisuus nuorille tuoda osaamistaan esille.
Kuudes teesi on yritystukien rohkeampi kohdistaminen kokeiluihin ja uuden luomiseen. Tämä merkitsisi tukiautomaattien lopettamista ja julkisten organisaatioiden osin näennäisen kehittämistyön kriittistä arviointia. Lisäkannustimia on luotava riskirahoitukseen ja t&k-toimintaan. Lisäksi on tarvetta reiluille verokannustimille ja verovähennyksille, jotka tukevat pääomasijoitustoimintaa.
Seitsemäntenä teesinä on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen siirtyminen reippain askelin lähemmäksi pk-yrityksiä. Tämä edellyttää yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin vahvempaa yrittäjyysosaamista ja sitä, että pk-yrityksille tehtävien työharjoittelujen ja lopputöiden painoarvoa lisätään.
Kahdeksas teesi on EU-rakennerahastohankkeiden byrokratian alasajo. Rakennerahastohankkeiden ei tule olla muodollista virkamiesseurustelua, vaan niiden pitää olla väylä maan lahjakkaimmille toimijoille osaamispääomaa lisäävien ja yritystoimintaa luovien kehittämishankkeiden toteuttamiseen. Hankkeilla on aikaansaatava mittavat kansalliset hyötytalkoot nykyisten byrokratiatalkoiden sijasta.
Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk).