Kunta ja seurakunta yhteistyöhön: Yhdessä asiakastyön laatu paranee

Profiilikuva
asiakaspalvelu
Teksti
SK:n toimitus

Yksilöiden kriittisyys instituutioita kohtaan on kasvanut. Kirkossa tämä on näkynyt jäsenmäärän laskuna. Henkisyydelle ja hengellisyydelle on yhä suuri kysyntä, mutta sitä rakennetaan enemmän yksilöllisin ratkaisuin kuin seurakuntaelämään liittymällä.

Kansalaiset haastavat myös kuntia uudistumaan. Moni ei tyydy pelkän palvelujen kuluttajan rooliin. Vanhus- ja vammaisneuvostot sekä kylä- ja asukasyhteisöt haluavat olla äänitorvia kunnalliseen päätöksentekoon. Nuoret etsivät uusia vaikuttamiskanavia.

Nyt tarvitaan viisautta löytää oikeat kuntamallit kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Erityisesti muutoksen vaikutukset koskevat harvaan asuttuja seutuja Pohjois- ja Itä-Suomessa. Myös seurakunnat ovat muutoksen edessä.

Kirkkohallituksen esittämässä mallissa nostetaan rakenteita tai kokoa tärkeämmäksi perusseurakuntatyön turvaaminen lähellä seurakuntalaisia. Vastuu toiminnasta olisi paikallisseurakunnilla, jotka eivät olisi liian suuria. Kun sinänsä välttämättömiä muutoksia tehdään, perimmäisenä päämääränä on oltava ihmisen hyvä.

Kuntien hyvinvointitehtävä on osin syntynyt kristillisen auttamistyön perustalle. Kunnan ja seurakunnan toiminnan eroja on kuvattu sanomalla, että kunnan palvelujen kriteerinä on normi, seurakunnan armo. Kumpaakin tarvitaan. Leipäjonot, köyhyys ja huono-osaisuus ovat lisääntyneet samalla, kun kunnat ja seurakunnat joutuvat säästämään.

Yhteistyötä kunnan ja seurakunnan välille tarvitaan ihmisten perustarpeiden turvaamiseksi. Arkinen diakoniatyö jää usein huomaamatta. Nuorten yhteiskuntatakuun toimintamuotoihin on syytä saada seurakunnat mukaan.

Turvallisuutta koskeva yhteistyön tarve on ilmeinen. Seurakunnat tulisi kutsua mukaan valmiusharjoituksiin, maanpuolustuksen kursseille ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen. Henkinen huolto on yksi turvallisuusstrategian ydinasioista.

Esimerkkejä onnistuneesta paikallisesta yhteistyöstä on monia. Kuopiossa varhaiskasvatuksessa on löydetty hyviä yhteistyötapoja kaupungin ja seurakuntien kesken. Joensuussa on sovittu työnjaosta kaupungin peruspalvelujen ja seurakunnan diakoniatyön välillä. Talven 2011 sähkökatkosten aikana Mäntyharjun seurakuntakeskus toimi evakuointipaikkana. Seurakuntien antama tuki suuronnettomuuksien ja kriisien jälkihoidossa on muistissa.

Kunnan ja seurakunnan yhteistyö voi parhaimmillaan kasvaa strategiseksi kumppanuudeksi. Se kasvattaa molempien osaamista ja tietopääomaa. Se tuo kustannussäästöjä, koska yhdessä tekeminen on yksin toimimista edullisempaa.

Strateginen kumppanuus merkitsee myös yhteisiä työmenetelmiä ja yhteisiä palveluja. Työmenetelmät ovat ihmisten kannalta parempia, kun eri toimijoilla on käsitys toisistaan. Asiakastyön laatu paranee esimerkiksi kasvatus-, perhe- ja vanhustyössä paremmin yhdessä kuin yksin. Tämän olemme havainneet toimialueillamme Itä-Suomessa.

Kunta ja seurakunta palvelevat samoja ihmisiä yhteistä hyvää edistäen. Molemmat joutuvat siksi uusimaan lähestymistapaansa. Kummankin tehtävä on tuoda perustoimintonsa kuntalaisia ja seurakuntalaisia lähelle riippumatta siitä, miten hallinnollisia rakenteita uusitaan.

Teksti
Elli Aaltonen
, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja
Seppo Häkkinen, Mikkelin hiippakunnan piispa
Jari Jolkkonen, Kuopion hiippakunnan piispa