Kulttuuri on hallitusohjelmaakin vahvempi vaikuttaja

Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan kirjattu kulttuuripoliittinen selonteko on valmisteilla. Sen tarkoituksena on luoda kunnianhimoinen visio Suomen kulttuurisesta tulevaisuudesta ja määritellä toimet sen saavuttamiseksi.

Selonteon saama huomio on ollut kulttuuripiirien ulkopuolella harmillisen vähäistä, vaikka juuri nyt kaivattaisiin keskustelua keinoista vahvistaa henkistä resilienssiä ja kulttuurista pääomaa. Kulttuuripolitiikan sijaan meitä puhututtavat polarisaatio, koulukiusaaminen, nuorten mielenterveysongelmat ja eriarvoistuminen.

Poliitikoilta odotetaan ratkaisuja, mutta heidän päätösvaltansa ei ulotu juurisyihin. Ne löytyvät asenteista sekä ihmisten toimintaa ohjaavista ajattelu- ja toimintamalleista – eli kulttuurista. Kulttuuri ohjaa meitä paljon hallitusohjelmaa vahvemmin.

Kulttuuri ei ole vain positiivinen voima. Ajattelu- ja toimintamallimme ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme kestävän tulevaisuuden meiltä vaativan.

Ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät, kun kulttuuri ei tarjoa välineitä käsitellä tätä ristiriitaa ja kun mielipiteemme muovautuvat yhä vahvemmin algoritmien moderoiman huomiohakuisen ja polarisoivan informaation pohjalta.

Yksilöt ja yhteisöt kärsivät näköalattomuudesta ja vakavasta kyvyttömyydestä keskittyä olennaiseen. Kulttuurimme ei tue meitä voimaan hyvin ja toimimaan viisaasti.

Suomea ja maailmaa vaivaavien kriisien selättäminen edellyttää uutta digitaalista, ekologista ja sosiaalista sivistystä: kulttuuria, joka tukee hyvinvointia ja yhteiskunnallista siirtymää materiaalisesta kulutuksesta kohti aineetonta arvonluontia.

Maailman kymmenestä pörssiarvoltaan suurimmasta yhtiöstä yhdeksän liiketoiminta perustuu aineettomaan pääomaan. VTT:n laatiman tilannekuvan mukaan luovien alojen liikevaihto oli Suomessa vuonna 2022 noin 14 miljardia euroa. Ei ihme, että Ruotsin hallituksen tuore kulttuurialan yritysstrategia hakee elinkeinoelämään uutta kasvua juuri tältä alueelta.

Taiteen, ihmistieteiden ja luovien alojen kyky tukea elinkeinorakenteen ja yhteiskunnan murrosta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet toimia tässä tiennäyttäjänä – edellyttäen, että koulutus-, kulttuuri- ja TKI-politiikassa on rohkeutta tehdä murroksen mahdollistavia päätöksiä.

Selonteko ei siis kosketa vain kulttuurialaa, vaan kulttuurin roolia yhteiskuntakehityksessä. Kaikki muut politiikan alueet, kuten terveydenhuolto, puolustus ja koulutus voivat kehittyä vain sen asettamissa rajoissa. Myös taide- ja kulttuurialan käytännöt ja rakenteet ovat aikansa kulttuurin tuotteita ja vaativat uudistamista.

Suomi on syntynyt kulttuurisena projektina, jossa tarina Suomesta luotiin taiteilijoi­den ja yhteiskunnallisten vaikuttajien luovan työn tuloksena. Nyt tämän tarinan ja kulttuurisen perustamme uudelleen kirjoittamiselle on pakottava tarve.

Kulttuuripoliittisen selonteon on löydettävä keinot, joilla henkistä pääomaamme vahvistavat taidekokemukset olisivat yhä useamman ulottuvilla. Niiden tarjoamat reflektion ja havahtumisen hetket ovat välttämättömiä kulttuurimme uudistumisen ja yhteiskuntakehityksen kannalta.

Meillä on mahdollisuus saavuttaa vain sellainen tulevaisuus, jota kulttuurimme tukee.

Kirjoittaja on Taideyliopiston rehtori ja kulttuuripoliittisen selonteon työryhmän jäsen.