Kreikka ja harmaa talous: Lahjonta toimii kuin hiekka hammasrattaissa
Koko Euroopan unionia ravistellut Kreikan draama suorastaan pakottaa muut unionin jäsenet tarkastelemaan tiukasti sitä, onko euromaiden joukossa kenties muitakin, jotka saattaisivat vaarantaa koko valuutan vakauden. Pelkät julkisen velan huikeat määrät eivät kerro koko totuutta. Yksi keskeinen kysymys on talouden dynamiikka, toinen on poliittisen johdon kyky ohjata maata määrätietoisesti kohti terveempää taloutta.
Monessa maassa, ja varsinkin Kreikassa, osa kansantaloudesta luetaan “harmaan talouden” piiriin. Joskus puhutaan “maanalaisesta taloudesta”, joskus kaunistellen “tilastoimattomasta taloudesta” tai “epävirallisesta taloudesta.” Kyse on taloudellisesta toiminnasta, joka kiertää verot ja sosiaaliturvamaksut ja maksaa pimeitä palkkoja sekä jakaa hämäriä osinkoja. Se on siis enemmän tai vähemmän laitonta toimintaa. Sitä ei kuitenkaan lueta samaan sarjaan kuin varsinainen rikollinen toiminta, kuten varkaudet ja kiristykset, huumekauppa, salakuljetus tai rahanpesu.
Harmaa talous on monessa maassa varsin tuntuva osa koko kansantaloudesta. Tarkkoja lukuja ei ole olemassa, koska määritelmän mukaan toimintaa ei voi tilastoida. Kehittyneiden maiden talousjärjestö OECD on arvioinut, miten suuresta ongelmasta on kyse. Mikään maa ei ole pulmunen. Suomen harmaa talous arvioidaan noin 15 prosentiksi kokonaistuotannosta. Olemme euromaiden sarjassa hyvin lähellä Ruotsin ja Tanskan lukuja. Kreikassa harmaan talouden osuus kokonaistuotannosta on 26,3.
Harmaa talous ei ole ongelma vain sen takia, että verot ja sosiaaliturvamaksut jäävät tilittämättä. Se on myös vähemmän tuottavaa kuin vastuistaan huolehtivalla taloudella. Harmaan talouden ympärille ryhmittyy helposti varsinaista rikollisuutta. Toisaalta tutkijat muistuttavat, että se täyttää myös talouden aukkopaikkoja, jotka muutoin jäisivät kokonaan huomiota vaille, varsinkin korkean verotuksen maissa.
Kansalaisjärjestö Transparency International on erikoistunut korruption tutkimiseen. Sen raporteista huomaa heti, että harmaa talous ja korruptio kulkevat käsi kädessä. Jos viranomaiset toimisivat rehellisesti ja tehokkaasti, harmaan talouden osuus varmaankin supistuisi nopeasti. Korruptiosta kuulee usein sanottavan, että sehän on vain kankean virkakoneiston öljyämistä. Ei ole. Lahjonta vaikuttaa kuten hiekka hammasrattaisiin. Jos viranhoidossa vitkutteleminen kannattaa paremmin kuin selkeä, rehellinen toiminta, silloin on suuri kiusaus vitkutella – lahjusten toivossa.
Kun valtio velkaantuu raskaasti ja sen kyky kerätä veroja on harmaan talouden ja korruption vuoksi heikko, se vaarantaa samassa rahaliitossa olevien muiden, asiansa laillisessa järjestyksessä huolellisesti hoitaneiden edut. Jos vielä tiedossa on, että EU:n tukirahat päätyvät kovin usein johtavien poliitikkojen taskuihin, muiden solidaarisuus sellaisia kohtaan on kovalla koetuksella.
Mistä sitten johtuu tällainen heikko moraali ja yhteiskunnallisen vastuun vähättely, jopa halveksunta? Maissa, joissa valtio on pitkään edustanut sortovaltaa tai – kuten muun muassa Kreikassa – korruptiolle alttiin yläluokan valtaa, kansalaiset katsovat olevansa vain neuvokkaita, kun huiputtavat viranomaisia. Tätä on vaikeaa ymmärtää maissa, joissa vastaavanlaiset epäterveet ilmiöt ovat pikemminkin poikkeuksia kuin sääntöjä.
Saksalaiset ovat kiukuissaan, sillä he muistavat sen, että itäiseen Saksaan syydetyt sadat miljardit ovat tuottaneet heikon tuloksen. Monet suomalaiset paheksuvat sitä, että huonosti asiansa hoitaneet pelastetaan muiden verovaroin. Nyt on kuitenkin kyse siitä, että euro pelastetaan. Sen kohdalla kiire on kova. Seuraavana järjestyksessä tulee holtittomasti asiansa hoitaneiden palauttaminen kuriin ja järjestykseen. Ellei siinä onnistuta, euro on pian uuden kriisin kourissa.