Kirkon heikkenevä talous uhkaa taidetta ja kulttuuria
Euroopan kulttuurin historiassa kirkko on ollut taiteen merkittävä käyttäjä. Erityisesti tämä on koskenut arkkitehtuuria, kuvataiteita ja musiikkia. Osana tätä eurooppalaista perinnettä on kirkko myös Suomessa menetellyt samoin.
Keskiaikaiset kivikirkkomme ovat merkittäviä rakennuksia maalauksineen ja esineineen. Modernina aikana kirkko on Suomessa järjestänyt arkkitehtuurikilpailuja, joiden tuloksena on rakennettu arkkitehtonisesti arvokkaita kirkkoja, esimerkkinä vaikkapa Helsingin Johanneksen kirkko. Tuoreempi esimerkki on kaksi vuotta sitten valmistunut Kuokkalan kirkko Jyväskylässä. Siellä on käynyt jo yli 100 000 vierailijaa. Sille on myönnetty sekä kansainvälisiä että kotimaisia tunnustuspalkintoja.
On luonnollista, että korkeatasoista taidetta on runsaasti suurissa keskuksissa. Näin on Suomessakin. Kirkon kulttuurityölle on kuitenkin ollut leimallista, että se on kattanut koko maan. Niinpä arkkitehtonisesti hienoja kirkkoja on pienilläkin paikkakunnilla. Näistä ovat esimerkkejä vaikkapa Pauli E. Blomstedtin kirkko Kannonkoskella ja Pietilöiden suunnittelema kirkko Lieksassa.
Kuvataiteen alalla itse kirkkosaleihin on tilattu teoksia useimmiten valtakunnallisesti merkittäviltä kuvataiteilijoilta. Silti kirkon taidehankinnoilla on ollut suurtakin merkitystä myös paikallisille kuvataiteilijoille, koska kirkon muihin tiloihin on tapana ollut ostaa heidän teoksiaan. Kirkkotekstiilit ovat olleet tärkeä tekstiilitaiteilijoiden työllistäjä. Kirkollinen esineistö on tarjonnut työtä suunnittelijoille ja hopeasepille.
Musiikkielämään taas kirkon vaikutus on koko maata ajatellen ollut, jos mahdollista, vieläkin suurempi. Onhan meillä ollut tapana palkata korkeatasoisen musiikkikoulutuksen saanut kanttori lähes joka kirkkoon. Tämä on ainutlaatuista koko maailmassa. Muualla päätoimisia kanttoreita on tavallisesti vain hiippakuntien pääkirkoissa.
Monella paikkakunnalla kanttori oli pitkään koko seudun musiikkitoiminnan primus motor. Monet kuuluisat suomalaiset muusikot ovat alkujaan kanttorien löytöjä. Musiikkielämämme tähtien taustalta löytyy usein kanttorin koulutus. Kanttorijärjestelmämme ansiosta suomalaisille on muodostunut itsestäänselvyydeksi se, että heillä on hautajaisissa ja häissä käytettävissään koulutettu monitaitoinen muusikko, joka pystyy toteuttamaan heidän toiveensa ja ohjaamaan heitä tilaisuuden juhlavuuden edellyttämän musiikin valinnassa.
Kirkon talous on heikkenemässä. Yksi syy tähän on kirkosta eroaminen. Julkisuudessa on puhuttu siitä, että taloudellisten resurssien väheneminen heikentää mahdollisuuksia diakoniaan, lasten kasvatukseen ja perheiden tukemiseen. Uhka on vakava, vaikka näihin toimintoihin tuskin ensimmäisenä kosketaan. Ovathan ne niin keskeisiä kirkon aatemaailmassa.
Vähemmän on kiinnitetty huomiota taiteen alueen uhkiin. Uhka arkkitehtuurin kannalta on se, että on taloudellisesti edullista suunnitteluttaa rakennukset suoraan paikallisella suunnittelijalla ilman arkkitehtuurikilpailua. Jos uusia rakennuksia edes pystytetään.
Samoin on helppoa perustella, ettei kuvataidetta hankita. Kirkolliset tekstiilit ja esineet voidaan uniikkien teettämisen sijaan ostaa vakiovarastosta.
Musiikin alalla uhka kohdistuu kanttorien virkoihin. Työntekijöiden vähentäminen ei juurikaan voi koskea pappeja. Mediassa nousee hälinä, jos lakkautettavaksi ehdotetaan diakonian tai lapsityön työntekijöitä. Näin syntyy kiusaus vähentää kaikessa hiljaisuudessa kanttoreita.
Vähintäänkin heikkoja signaaleja näistä molemmista kehityksistä on jo nähtävissä. Taiteenkin näkökulmaa kannattaa hetken miettiä, ennen kuin klikkaa netissä eroavansa kirkosta.