Kasvaako elintarviketeollisuus kansanterveyden kustannuksella?

Profiilikuva
diabetes
Teksti
Mikael Fogelholm
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Arvostettu lääketieteen aikakausjulkaisu PlosOne on tänä vuonna käynnistänyt kriittisen kirjoitussarjan elintarviketeollisuuden toiminnasta. Alan väitetään toteuttavan kasvustrategiaa, joka tapahtuu kansanterveyden kustannuksella. Ihmiset ostavat liikaa ruokaa ja saavat sen mukana liikaa energiaa.

Ylimääräinen energia lihottaa ja lisää erityisesti kakkostyypin diabeteksen riskiä. Lisäksi myynnin kasvu kohdistuu terveyden kannalta muutenkin haitallisiin tuotteisiin, jotka sisältävät sokeria, kovaa rasvaa ja suolaa. Kritiikki kohdistuu etenkin maailmanlaajuisesti toimiviin juomajätteihin, mutta koskettaa myös yleisemmin elintarviketeollisuutta ja päivittäistavarakauppaa.

Virvoitusjuomien ja oluiden pakkauskoot ovat kasvaneet Suomessa jo vuosia sitten. Valtaosa kuluttajia houkuttelevista uutuusoluista on nykyisin 0,5 litran tölkeissä, vain “perusolutta” saa pienemmissä pakkauksissa. Myös uutuusjäätelöt ovat yhä useammin jättikokoa. Tuotesijoittelu päivittäistavarakaupassa houkuttelee myös ylimääräisen ja terveyttä haittaavan energian ostoon. Heräteostoksiksi tarkoitetut tuotteet kassoilla ovat makeisia, energiajuomia ja jäätelöitä, eivät tietenkään hedelmiä.

Elintarviketeollisuuden on vaikea kasvaa lisäämättä ruoasta saatavan energian myyntiä, mutta tämä on kansanterveydellisesti ongelmallista. Itse asiassa energian myynnin pitäisi jo nyt vähentyä, sillä väestön lihominen osoittaa, että tämänhetkinenkin myyntitaso on liikaa. Tulevaisuus näyttää vielä vaikeammalta, sillä iäkkäät ihmiset tarvitsevat vähemmän energiaa nuorempiin verrattuna. Väestön ikärakenteen muuttuminen vähentää siten entisestään energian tarvetta.

Eikö elintarviketeollisuus ole osallistunut terveyden edistämiseen kehittämällä uusia, terveellisiä tuotteita? Kyllä, mutta uutuudet ovat vain laajentaneet valikoimaa ja lopullinen valinnan vastuu on jätetty kuluttajalle. Jotta teollisuus huolehtisi yhteiskuntavastuusta myös kansanterveyden kannalta, sen pitäisi kannustaa ja ohjata kuluttajia – tällä hetkellä terveelliset valinnat ovat toki mahdollisia, mutta vain jos kuluttaja on riittävän valveutunut.

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvat mainoskiellot tai -rajoitukset, pakkauskokojen pienentäminen lainsäädännöllä ja sokerivero ovat esimerkkejä keinoista, joilla elintarvikevalikoima, -tarjonta ja -markkinointi voidaan saada paremmin vastaamaan kansainterveyden haasteita. Elintarviketeollisuus on ollut monin paikoin valmis vapaaehtoiseen sääntelyyn, mutta esimerkiksi mainonnan vapaaehtoisille rajoituksille löytyy aina kiertoteitä. Lisäksi vapaaehtoisesta sääntelystä on turhan helppo luopua, jos se alkaa heikentää myyntiä.

Mitä elintarviketeollisuuden ja päivittäistavarakaupan pitäisi tehdä, jotta luottamus vapaaehtoiseen sääntelyyn vielä voisi elää? Aluksi teollisuuden pitäisi myöntää, ettei edes nykyistä energian määrää voi myydä ilman, että kansanterveys vaarantuu. Lisäksi elintarviketeollisuuden pitäisi tehdä jotain konkreettista osoittaakseen, että se haluaa olla mukana edistämässä kansanterveyttä. Tällaisia tekoja ovat pakkauskokojen pienentäminen ja epäterveellisten tuotteiden tarjonnan vähentäminen. Esimerkiksi virvoitusjuomateollisuus voisi palata takaisin 0,3 ja 1,0 litran pullokokoihin ja murovalmistajat voisivat vapaaehtoisesti vetää pois markkinoilta kaikkein epäterveellisimmät aamiaismurot.

Yritysten yhteiskuntavastuuseen kuuluu menestyä liiketoiminnassa, mikä taas luo työpaikkoja. Mutta aivan samoin kuin että työpaikkoja ei saa luoda ympäristön tai eläinten hyvinvoinnin kustannuksella, ei työpaikkojen hintana myöskään saa olla väestön lihominen tai sairastuminen.