Karjalaan saatava maarekisteri - Suomi Venäjän avuksi?
Karjalan alueen kehittämistä Suomen valtion rahoituksella – niin sanottua lähialueyhteistyötä – on työläs pitää ymmärrettävänä projektina Suomen kannalta. Kuitenkin myös järkevä, vastikkeellinen ja molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö olisi mahdollista. Se vain vaatii huomattavasti nykyistä kauaskantoisempaa ajattelua. Yhdessäkään käynnissä olevassa hankkeessa ei ole polkua siihen, miten suomalaiset voisivat hyötyä yhteistyöstä myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Ehdotan uutta ajattelua. Useiden pienten ja pirstaleisten fyysisen infrastruktuurin kehitysprojektien sijaan keskitytään Karjalan ja Pietarin alueen juridiseen infrastruktuuriin. Keskitytään erityisesti maanomistusolojen kehittämiseen. Panostetaan tähän yhteen asiaan kunnolla ja vaaditaan myös toisen osapuolen sitoutumista. Asetetaan hankkeen selkeäksi tavoitteeksi luoda vakaa pohja pysyvää maanomistusta varten.
Maan omistuksen ja vaihdannan puitteet siviililain osalta ovat Venäjällä olleet jo vuodesta 1995 alkaen. Ilman selvää maarekisteriä ja sen luotettavaa hallinnointia maa-alueen ja siihen kohdistuvan omistusoikeuden välisen yhteyden osoittaminen ei kuitenkaan toimi. Tilanteen jatkuessa alue ei saa investointeja eikä kehity. Ruukki Oy:n kokemukset tehtaan perustamisesta piirsivät selvän kuvan riskeistä, joita nykytilanteeseen liittyy.
Ehdotan, että toteutetaan suomalaisella osaamisella alueelle kattava maarekisteri. Tarjotaan lisäksi Venäjälle ostopalveluna maarekisterin ja maahan kohdistuvien oikeuksien hallinnointipalveluita kaikilta osin, niin omistusoikeuden kuin muidenkin oikeuksien kirjaamisessa. Venäjä kiinnostuisi varmasti, koska yhteistyön edut alueen taloudellisen toimeliaisuuden kasvulle ovat ilmeiset. Alueella on luonnonvaroja, joita Venäjä haluaisi jalostettavan siellä. Venäjä pystyy tarjoamaan luonnonvarojen lisäksi edullista mutta hyvin koulutettua työvoimaa. Selvät maanomistusolot palvelevat venäläisten itsensä etua. Tämä koskee sekä venäläisiä yrityksiä että venäläisiä yksityishenkilöitä.
Venäläiset yksityishenkilöt ostavat Suomesta maata, koska omistusoikeus Suomessa kohdistuu maahan. Se on selvä ja riidaton. Mikäli tilanne olisi yhtä selvä rajan tuolla puolen, kiinnostus maan ostoon Suomen puolella vähenisi. Vastaavasti suomalaisten kiinnostus maan ostamiseen Karjalassa kasvaisi. Vuorovaikutus ei olisi enää yhdensuuntaista vaan kahdensuuntaista. Tilanne olisi tasapainoisempi ja luonnollisempi kuin nykyisin.
Maarekisterihanke loisi todellisia edellytyksiä laajalle taloudelliselle yhteistyölle Karjalassa mutta menisi myös paljon pitemmälle. Se mahdollistaisi suomalaisten ja venäläisten tasavertaisuuden maanomistuksessa, mikä on myös periaatteellisesti tärkeää. Nyt Venäjän federaation kansalaiset voivat ostaa maata rajan tältä puolelta, mutta suomalaiset eivät käytännössä voi ostaa maata rajan toiselta puolelta. Tilanne on epäluonnollinen, epätasapainoinen ja ajan mittaan sietämätön. On käsittämätöntä, etteivät poliitikkomme ole tätä vielä nähneet. Suomen ja Venäjän suhteiden täytyy perustua tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Vain siten rakennetaan todellista naapuruutta.
Suomen ja Venäjän yhteisestä historiasta ei tarvitse vaieta eikä sitä vältellä. On oikeudenmukaisuuden näkökulmasta tärkeää, että alueelta lähteneelle siirtoväestölle ja heidän perillisilleen avataan ainakin mahdollisuus hankkia omistukseensa vanhoja maitaan, vaikka tätä ei suuressa mitassa tapahtuisikaan.
Teksti Johannes Hirvaskoski
Kirjoittaja on varatuomari.