Jätteet ovat huomisen raaka-aineita
Maailman luonnonvarat hupenevat väestön kasvaessa ja elintason noustessa. Jo vuonna 2030 maailmassa on kolme miljardia maksukykyistä kuluttajaa enemmän kuin tällä hetkellä.
Kasvava kulutus tuo mukanaan globaaleja huolenaiheita: ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen, pulan puhtaasta vedestä sekä raaka-aineiden kallistumisen. Niin uusiutuvien kuin fossiilistenkin luonnonvarojen suojelupaineet kasvavat.
Olemme näiden haasteiden edessä yhdessä: yksilöinä, yrityksinä, viranomaisina ja kansalaisjärjestöinä. Maapallon varoja tulee käyttää säästeliäästi ja varmistaa, että myös tulevat sukupolvet elävät kestävän kehityksen mukaisessa maailmassa.
Raaka-aineiden säästeliästä käyttöä eli resurssitehokkuutta on pohdittu Maailman Talousfoorumissa WBCSD:ssä eturivin yritysten kesken. Foorumi on yksi Euroopan Unionin Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista. EU edellyttää jäsenmailta kierrätystä, jätteettömyyden visiota ja älykkään teknologian käyttöönottoa.
Tulevaisuuden teollisuuspolitiikka on tienristeyksessä: syntyvätkö resurssitehokkuus ja teknologiainnovaatiot tiukemmasta sääntelystä vai voidaanko niitä edistää kannustimilla? Suomen 2030-tulevaisuusvision taustalla ollut niukkuustyöryhmä näkee regulaatiot tärkeimpänä mahdollisuutena. Täysin päinvastaisestakin politiikasta on maailmalla vahvoja näyttöjä: Etelä-Korea tukee vihreän teknologian kehitystä kansallisesti merkittävin panoksin.
Nuukuus ei ole pelkästään säästeliäästi elämistä. Yritysmaailmassa se on yksi kilpailueduista. Suurissa teollisuusintegraateissa energian ja materiaalin käytön tehostuminen perustuu lukuisten huippuasiantuntijoiden tietotaidon yhdistämiseen. Materiaalin käyttö muodostaa suuren kustannuserän perusteollisuuden yrityksille, joten materiaalin käytön tehokkuuteen kiinnitetään luonnollisesti erityistä huomiota.
Esimerkiksi metsäteollisuudessa sivutuotteet ja jätteet nähdään huomisen raaka-aineina. Kaatopaikalle päätyvien materiaalien osuus on keskimäärin alle prosentti tehtaille tulevista raaka-aineista. Samalla on syntynyt innovaatioita, joissa uusiutumattomia materiaaleja voidaan korvata uusiutuvilla.
Resurssitehokkaita innovaatioita on tehty myös logistiikan, teknologian ja tuotantotapojen puolella.
Tulevaisuudessa voimme valita joko fossiilisista, uusiutuvista tai kierrätettävistä materiaaleista valmistettuja tuotteita. Monessa yhteydessä kierrätetyt materiaalit on nostettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta tuotteita ei synny pelkästään kierrätyksestä. Esimerkiksi sanomalehden voi kierrättää seitsemän kertaa, ja sen jälkeen sen tekoon tarvitaan lisäksi uusia kuituja.
Miten Suomi voisi tukea edistyksellistä teollisuuspolitiikkaa? Teollisuuden näkökulmasta se tapahtuu parhaiten kannustamalla sekä uusiutuvien että kierrätettävien materiaalien käyttöön, luomalla kannustinjärjestelmiä pienille yrityksille, vähentämällä byrokratiaa, palkitsemalla ympäristöä säästävästä, vastuullisesta ja läpinäkyvästä toiminnasta ja antamalla yritysten harjoittaa järkevää liiketoimintaa. Edelläkävijät ymmärtävät resurssitehokkuuden merkityksen, sillä yritysten omista lähtökohdista lähtevä resurssien käyttö on maalaisjärjellä harjoitettua kustannusjahtia.
Juttu julkaistu 23.6., jolloin jutulla oli väärä kirjoittaja. Juttu julkaistu uudestaan oikealla kirjoittalla 24.6. klo 10.00.