Hyvästi Neuvostoliitto!
Kaksi vuosikymmentä sitten kuolleen Neuvostoliiton haamu kummittelee julkisessa keskustelussa. Neuvostoliiton paluu on alkanut, julistivat hätäisimmät Vladimir Putinin asetuttua Yhtenäisen Venäjän presidenttiehdokkaaksi 24. syyskuuta. EU on EUvostoliitto, ilkkuvat populistit, jotka vannovat unionin hajoavan.
Käänteet ovat joskus nopeita ja yllättäviä. Viimeistään joulun suuret mielenosoitukset Venäjällä osoittivat, ettei Neuvostoliittoon ole paluuta. Jopa Putinin vallan jatkuminen kyseenalaistettiin. Näin mielenosoittajien valtaosa manifestoi, että Neuvostoliiton jälleenrakennus olisi heidän kauhukuvansa. Goodbye Putin, he julistavat, tehden pesäeroa Neuvostoliiton perillisiin.
Putin on neuvostojärjestelmän tuote, joka hankki vallankäytön opit turvallisuuspalvelu KGB:ssä. Kerran kolmen kirjaimen mies, aina lafkan palveluksessa. Sääntö pätee yhä. Putin selvästi laski voivansa korottaa itsensä uudelleen presidentiksi ilman riskejä. Laskelmat pettivät, koska Venäjän oli vallannut pelko suistumisesta pysähtyneisyyteen.
Edellinen pysähtyneisyys, Leonid Brežnevin kausi, on yhä kipeänä venäläisten mielissä. Tuolloin neuvostokansalaisille paljastui ammottava kuilu länteen. Kulutustavarat olivat kortilla ja laadultaan surkeita. Lännestä tuodut vaatteet ja tekniset laitteet revittiin käsistä pimeillä markkinoilla. Nuoremmat hylkäsivätkin valheellisen sosialistisen todellisuuden, kuten Aleksei Golubev kuvaa Historiallisessa Aikakauskirjassa (4/2011).
Putin on luonnehtinut Neuvostoliiton romahdusta ”vuosisadan geopoliittiseksi katastrofiksi”. Hänelle romahdus oli henkilökohtainen katastrofi, uhkasihan KGB:n väeltä kadota ura alta. Todellinen vuosisadan katastrofi koettiin kuitenkin syksyllä 1917, kun bolševikit kaappasivat vallan Leninin johdolla. Venäläisiltä katosi 70 vuodeksi mahdollisuus tavoitella hyvää elämää, jollaiseen miljoonat lännessä ylsivät sodanjälkeisinä vuosikymmeninä.
Neuvostoliitto ei ollut pahan valtakunta niinkään lännelle kuin sen omille kansalaisille. Ihmisoikeudet, matkustaminen ja kulutus olivat ankarasti rajoitettuja. Neuvostoliiton pimeä ydin oli toimimaton talousjärjestelmä. Vallankumouksessa markkinat oli nitistetty. Ilman toimivia työ-, tavara- ja rahoitusmarkkinoita järjestelmä pyöri vain pistooli ohimolla, pakolla. Pakkotalous merkitsi ainaista puutetta – myös vapauden puutetta – ja kannusti ympäristön riistoon.
Suomessa karteltiin 1970- ja 1980-luvulla analyysejä Neuvostoliiton läpimädästä talousjärjestelmästä, ja tämä on suomettuneisuuden synkin luku. Neuvostokansalaiset tiedostivat kuoliotilan paremmin, viimeistään lännessä vierailtuaan.
Euroopan unionia ei voi verrata Neuvostoliittoon, koska EU-maiden kansalaiset saavat nauttia toimivista markkinoista ja demokraattisista oikeuksista – velkakriisin keskelläkin. Siksi kriisi voidaan voittaa, jos toimintatahtoa riittää.
Venäjällä demokratiasta vasta haaveillaan. Markkinatalouden hedelmistä venäläiset ovat jo tottuneet nauttimaan. Mikä on saavutettu, siitä ei luovuta. Ja mitä muilla on, sitä halutaan – siis demokratiaa, kilpailua ja hyvinvointia. Kymmenen vuotta sitten venäläiset kaipasivat vakautta, nyt myös (ja osin ennen muuta) vapautta.
YYA-Suomessa ei hyväksytty keskustelua siitä, millaisen totalitaristisen konkurssipesän vierellä elimme, nyt ei uskalleta tarttua toivon pilkahduksiin. Venäjällä on väliä, joten pois sumea katse! Venäläiset näkivät valon vieraillessaan neuvostoaikana Suomessa. Läntinen Eurooppa voi edustaa yhä vapauden toivoa venäläisille, jos vanha maanosa murtautuu ulos kriisistä.
On alkanut pelon ja toivon vuosi, Euroopassa ja Venäjällä. Onneksi valheista suurin on jäänyt taakse Neuvostoliiton mukana.