Tulevaisuuteen kiskotut

Kulunut sanonta kuuluu, että kun taksikuskit alkavat puhua pörssikursseista, on aika myydä osakkeet: juhlat ovat ohitse. Mutta mitä tehdään silloin, kun mittaamattomat määrät rahaa ja muita resursseja kaadetaan nopeasti etenevään murrosteknologiaan, eikä laajaa keskustelua murroksen syvyydestä ja vaikutuksista käydä?

Tekoälystä käytävää asianharrastajakeskustelua hallitsee kaksi koulukuntaa: toinen on riskeistä huolissaan olevat doomerit ja toiset teknologian huikeista lupauk­sista huumaantuneet akselerationistit. Ensimmäiset pelkäävät ihmiskunnan käsistä mahdollisesti karkaavaa tai onnettomuuksia aikaan saavaa superälyä. Jälkimmäiset pelkäävät, ettei ihmiskunnan taianomaisen tulevaisuuden avaavaa ja kaikki ongelmat ratkaisevaa tekoälyä kenties koskaan tulekaan.

Molempia ryhmiä yhdistää sekoitussuhteeltaan vaihteleva cocktail toivoa ja pelkoa, jopa epätoivoa. Johtopäätökset sen sijaan eroavat: ensimmäiset haluavat hidastaa tai jopa pysäyttää teknologisen kehityksen, toiset taas kiihdyttää sen maksimaaliseen nopeuteensa.

Tekoälyn tuloa tuskin voi pysäyttää. Se, mikä on teknologisesti mahdollista, tullaan varmuudella myös tekemään. Siitä pitävät markkinatalouden ja suurvaltojen välisen kilpailun logiikat visusti huolen.

Tärkeintä olisi nyt varmistaa, että tehokkaiden järjestelmien ohella saamme myös mahdollisimman luotettavia, turvallisia ja ekologisesti kestävästi toteutettuja sovelluksia.

Lähes yhtä tärkeää on, ettei nyt itse myöhästy junasta. Jo pelkästään nykyiset järjestelmät tulevat levitessään muokkaamaan maailmaa perustavaa laatua olevilla tavoilla. Muutos kiihtyy ja syvenee koko ajan.

Kyse on siitä, ketkä pysyvät kehityksen kärryillä. Vaatii kapasiteettia sekä kehittää sovelluksia että ottaa niitä laajamittaisesti käyttöön. Molempiin vaaditaan tuek­si valtavasti raakaa laskentatehoa. Se puolestaan riippuu datakeskuksista, jotka huolestuttavasti ovat alkaneet muuttua Suomessa kirosanaksi.

Laskentatehon lisäksi tarvitaan kokonainen ekosysteemi, joka sekä tuottaa ja kehittää järjestelmiä ja palveluita että ottaa niitä tehokkaasti käyttöön. Käsillä olevan murroksen voittajia eivät välttämättä olekaan järjestelmien kehittäjät vaan ne toimijat, jotka onnistuneimmin ja laajamittaisimmin ottavat niitä käyttöön yhteiskunnan ja talouden eri osa-alueilla.

Ennen kaikkea tarvitaan yhteiskunta, joka kykenee luovimaan tulevien muutosten myrskyissä. On mahdollista, että käynnissä olevan kisan voittavat ne, jotka kykenevät parhaiten hallitsemaan teknologian mukanaan tuomia ongelmia ja riskejä.

Tämä tarjoaa Suomelle tilaisuuden. Suomella on pienestä koostaan huolimatta joukko vahvuuksia. Viileä ilmasto ja edullinen ja toimitusvarma sähkö tarjoavat hyvän pohjan investoida datakeskuksiin. Vielä tärkeämpää on, että Suomella on merkittävää huippuosaamista niin tekoälyn, kvanttitietokoneiden kuin datakeskusten verkkoratkaisuiden kehittämisessä. Suomesta on myös rakentumassa eurooppalaisen suurteholaskennan merkittävä keskus. Kajaaniin sijoitetut supertietokoneet ovat pohja, joiden varaan on syytä rakentaa.

Suomessa on myös yhteiskunnallisia vahvuuksia, jotka voivat edesauttaa edessä olevan murroksen selättämisessä: yhteiskunnallinen luottamus, solidaarisuus ja poliittisen sopimisen kulttuuri voivat vielä olla korvaamattoman arvokasta valuuttaa.

Viime kädessä Suomi on osa Euroopan unionia, joka alkaa onneksi herätä horroksestaan. Euroopasta on alettu puhua vähättelevästi ulkomuseona, jonka tärkein innovaatio on ihmisten elämää ärsyttävä turha regulaatio.

Alkuvuodesta aloittanut uusi Euroopan komissio on kuitenkin tarttunut toimeen. Sääntelyä pyritään kehittämään joustavampaan ja innovointiin kannustavampaan suuntaan. Yhtä tärkeää on, että EU on panostamassa niin sanottuihin tekoälyn gigatehtaisiin, jotka olisivat vihreällä sähköllä tuotetun massiivisen laskentatehon ja sen ympärille rakentuvan laajemman tekoälyekosysteemin huippukeskittymiä.

Komissaari Henna Virkkusen ansiosta Suomi on kehityksen avainpaikalla. Myös Suomen poliittinen johto on ajan hermolla: Eurooppa-päivän puheessaan pääministeri Petteri Orpo ilmoitti Suomen tavoittelevan yhtä EU:n tulevista gigatehtaista. Tämä on suunnaltaan ja suuruusluokaltaan oikea ja toteutuessaan vaikutuksiltaan varmasti vuoden merkittävin aloite.

Kuvaavaa on, ettei tätäkään julkisesti oikeastaan noteerattu. Mutta tekoälymurros tulee, puhuimmepa me siitä tai emme. Ja ne, jotka tästä murroksesta myöhästyvät, havahtuvat aikanaan muuttuneensa ohjastajista historian matkustajiksi.