Harvainvalta voidaan murtaa - Hajoaako kirkko?
Seurakuntavaalit viikonvaihteessa saattavat olla Suomen evankelisluterilaisen kirkon historian tärkeimmät. Kirkko on noussut julkiseksi puheenaiheeksi ennen näkemättömällä tavalla Ajankohtaisen kakkosen homoillan jälkeen. Kirkon piirissä ja julkisuudessakin on kauhisteltu ohjelman vaikutuksia: yli 40 000 jäsentä on lyhyessä ajassa eronnut kirkosta.
Voisiko kriisistä olla myös etua kirkon tulevaisuudelle? Ohjelman vastaanotto osoitti, että kirkosta ollaan yhä kiinnostuneita. Sekin osa jäsenistä, joka ei muuten osallistu toimintaan, voi tuoda voimakkaasti mielipiteensä tiedoksi.
Kriisi on paljastanut jälleen kirkon päätöksenteon heikkoudet. Arkkipiispa on joutunut vetoamaan nöyrästi tällä viikolla kokoontuneeseen kirkolliskokoukseen, että se hyväksyisi piispojen esityksen suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin. Jollei kirkolliskokous hyväksy esitystä, voi edessä olla uusi eropiikki.
Ortodoksisessa kirkossa piispainkokous päättää tällaiset asiat.
Kirkkoon kuului vuoden 2009 lopussa lähes 4,3 miljoonaa jäsentä. Voiko muutaman kymmenen tuhannen ero järkyttää jättiyhteisöä? Jos kirkko olisi tavallinen yhteisö, johto tekisi tarvittavat sopeutustoimet ja toiminta jatkuisi lähes ennallaan. Kirkossa tämä ei onnistu. Arkkipiispan puheenvuoro kuvaa hyvin kirkon johdon liikkumavaraa.
Kirkko korostaa demokraattista päätöksentekoaan. Todellisuudessa kirkossa on harvainvalta. Viime kirkollisvaaleissa vain 14,5 prosenttia jäsenistä (Helsingissä 8,5 %) käytti äänioikeuttaan. Vaaliprosessin lopputuloksena valittavassa kirkolliskokouksessa neljäsosa jäsenistä eli vajaat 30 edustajaa voi kaataa päätösesityksen. Pieni askel demokratiaa ja sen edellyttämää läpinäkyvyyttä kohti olisi julkistaa aina kaatajien nimet. Kirkko ei pysty tekemään välttämättömiä päätöksiä riittävän nopeasti, ja siksi keskustelu on tervetullut. On hyvä miettiä, miksi jäsenistö on äänestämisen sijasta valinnut vaikuttamistavakseen eroamisen.
Kirkon tulevaisuudesta huolta kantavien jäsenten piirissä on jo pitemmän aikaa ollut vapaaehtoista liikehdintää, jonka tavoitteena on tukea kirkon uudistamista. Nyt sokkina tulleet asiat ovat olleet nähtävissä kehityssuuntana jo vuosia. Samankaltaista liikehdintää on myös suurissa ulkomaisissa kirkoissa, joissa se kulkee nimellä Emerging Church (esiin nouseva kirkko).
Liikehdintä on kirkon johdosta riippumatonta, mutta vaikuttaa kirkon kehitykseen. Jollei nykyinen kirkko pysty uusiutumaan, esiin voi nousta kokonaan uusi kirkko.
Kristillinen sanoma on yhä vahvasti ajankohtainen ja sitä julistetaan varmasti vastakin. Kyse onkin siitä, onko nykyinen kirkkomme mukana sitä tekemässä. Sisäisesti riitainen kirkko antaa huonon todistuksen, mikä vähentää sen sanoman uskottavuutta.
Tulevalla vaalikaudella toimintakulttuuria ja rakenteita olisi uudistettava voimakkaasti. Muuten kirkko ei ehkä pysy koossa. Tästä kärsisivät etenkin kirkon palveluiden käyttäjät, työntekijät ja ehkä myös eläkeläiset.
Jeesus kielsi toisten tuomitsemisen ja asetti kristittyjen tunnusmerkiksi keskinäisen rakkauden. Näissä merkeissä kirkon suuret haasteet, niiden mukana myös parisuhdekysymykset, olisi käsiteltävä ja ratkaistava. Lakien säätäminen pitää jättää yhteiskunnan huoleksi, koska kirkolla on tarpeeksi huolta omassa toiminnassaan.
Olemme nähneet, miten jäsenet vaikuttavat kirkkoon tehokkaasti eroamalla. Toivottavasti kasvanut mielenkiinto lisää myös osallistumista seurakuntavaaleihin. Pitempiaikaisen vaikutuksen saa aikaan äänestämällä ja tuomalla mielipiteensä esille jäsenyyden kestäessä. Eroa ehtii harkita, jos perusteltuja mielipiteitä ei kuunnella.
Teksti Ahti Hirvonen
Kirjoittaja on entinen SYP:n pääjohtaja ja kirkon aktiivinen maallikko.