Mahdollisuuksien taidetta

Oppivelvollisuusiän noston hyöty riippuu siitä, mikä olisi koulutukseen osallistumisen vaihtoehto. Niitä ei juuri ole.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen saattaa hyvinkin olla nykyisen hallituksen merkittävin poliittinen päätös. Poliittinen siinä mielessä, että vaalit ovat vaikuttaneet politiikkaan.

Nato-hakemuksen olisi jättänyt mikä tahansa muukin hallitus. Myös tarpeesta elvyttää koronan runtelemaa taloutta vallitsi laaja yksimielisyys. Edes eläkeputken lakkauttaminen ei oikeastaan ollut hallituksen väristä kiinni, ja jonkinlainen sote-uudistuskin olisi syntynyt.

Sen sijaan oppivelvollisuusiän nostoa vastustettiin ankarasti eikä se välttämättä olisi toteutunut, jos vallassa olisi ollut toisenlainen hallituskokoonpano.

Oppivelvollisuusuudistus astui voimaan syksyllä 2021. Ensimmäinen uudistuksen kohteena oleva ikäluokka oli keväällä 2021 peruskoulun päättäneet nuoret, joiden oppivelvollisuus jatkuu 18 vuoden ikään saakka eli jonnekin ensi vuoden puolelle.

Juuri kukaan ei ehdi saada toisen asteen tutkintoa valmiiksi 18-vuotissyntymäpäiväänsä mennessä eikä uudistus siis tee toisen asteen tutkintoa peruskoulun tapaan pakolliseksi. Koulutuksen jatkaminen 18 vuoden ikään asti kasvattaa silti toisen asteen tutkinnon suorittamisen todennäköisyyttä ja sitä kautta edistää työllistymismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Vuonna 2021 peruskoulun päättäneet valmistuvat lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista vasta vuonna 2024. Tutkinnon loppuun asti suorittaneitten määrästä, aidosta oppimisesta tai valmistuneiden työllistymisestä ei siis tiedetä mitään vielä vähään aikaan. Ensimmäiset tavoitteensa uudistus näyttää kuitenkin saavuttaneen.

Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus on pudonnut neljännekseen edellisen vuoden tasosta.

Opetushallituksen seurantatietojen mukaan 99 prosentilla peruskoulun keväällä 2021 päättäneistä oli opiskelupaikka syyskuun 2021 lopussa. Ilman paikkaa oli vain 600 nuorta. Tämä on noin 2 000 vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Mikä parasta, aloittaneet myös pysyvät koulussa. Opetushallituksen laskelmien mukaan lukuvuoden 2021 –2022 aikana noin 3 000 nuorta keskeytti opintonsa helmikuun loppuun mennessä. Suurin osa oli kuitenkin ehtinyt jo aloittaa uudestaan jossain toisessa koulutuksessa. Keväällä 2022 koulutuksen ulkopuolella oli suunnilleen sama määrä nuoria kuin edellisenä syksynä.

Oppivelvollisuusiän noston hyöty riippuu ratkaisevasti siitä, mikä olisi koulutukseen osallistumisen vaihtoehto. 16-vuotiailla vaihtoehdot eivät ole kovin hyviä nykymaailmassa. Tämän ikäisten nuorten työllistyminen on vaikeaa.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–18-vuotiaista on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella 5 000–6 000 nuorta. Määrä on ollut 2010-luvulla ollut lievässä laskussa, mutta suurta muutosta ei viime syksyn datassa näy. Nuorten työllisyys on oppivelvollisuusuudistuksen jälkeen pikemminkin kasvanut, mutta tämä johtuu lähinnä nousukaudesta.

Työvoimatutkimuksesta ei kapeammin rajattuja ikäryhmiä ei oikein voi aineiston pienuuden vuoksi tutkia. Nuorimpien työllisyyttä on vaikea selvittää rekistereistäkin, koska rekisterit perustuvat työeläkevakuutuksiin eikä eläkevakuutusta tarvitse ottaa alle 17-vuotiaalle työntekijälle.

Kirjoitin tällä palstalla oppivelvollisuusiän nostosta 18 vuoteen helmikuussa 2017 (SK 6/2017). Menneiden viiden vuoden aikana teemasta on puhuttu paljon, mutta oikeastaan pääosin asian vierestä.

Oppivelvollisuusuudistuksessa ei pohjimmiltaan ole kyse lukiolaisten läppäreistä tai kokkikoulun veitsien hinnasta eikä edes verotuloista tai valtiontalouden tasapainosta. Kyse on siitä, miten mahdolliset koulupudokkaat pidetään mukana yhteiskunnassa. Onnistumisesta saattaa olla hyötyä yhteiskunnallekin, mutta varsinaisia hyötyjiä ovat oppivelvolliset itse.

Ilman koulutusta on vaikea pärjätä työelämässä. Jos oppivelvollisuusiän nosto tosiaan saa 2 000 muutoin koulunsa kesken jättävää nuorta pysymään koulussa ja suurimman osan näistä nuorista vielä valmistumaan kunnialla, on uudistus iso onnistuminen.

Tähän onnistumiseen tosin tarvitaan uuden oppivelvollisuuslain lisäksi paljon töitä lukioissa ja ammattikouluissa. 

Kirjoittaja on julkistalouden professori Helsingin yliopistossa.