Haaste olisi pitänyt ottaa vakavasti: "Katoaako painettu sanomalehti viiden vuoden päästä?"

Profiilikuva
media
Teksti
Vesa-Pekka Koljonen

Paperilehtien levikit laskevat ja lehtiä kuolee, mutta useimmat potilaat ne vain sinnittelevät vuodesta toiseen.

Talouselämä-lehti julkaisi pari viikkoa sitten ansiokkaan katsauksen printtilehtien tulevaisuuteen. Levikkien romahdus ja ilmoitustulojen lasku sekä digimedian huono tuottavuus on mediayhtiöille ”tappava yhtälö”.

TE:n trendiennuste vuoteen 2020 on lohduton.

Helsingin Sanomien levikki laskisi pariin sataan tuhanteen, kun se oli parhaimmillaan lähes neljännesmiljoonan enemmän. Seiska, entinen 7 päivää -lehti, jota vielä viime vuosikymmenen puolivälissä myytiin keskimäärin 265 000 kappaletta, romahtaisi 40 000:een.

Pariisissa pidettiin 1995 kansainvälisen sanomalehdenkustantaja- ja päätoimittajajärjestön kongressi, jonka mottona oli provokatiivinen kysymys: ”Katoaako painettu sanomalehti viiden vuoden päästä?”

Haaste olisi pitänyt ottaa vakavasti.

Eräs kongressin guruista oli englantilainen tietokirjailija ja sähköisen julkaisemisen konsultti Ray Hammond: ”Nuoriso ja osa keski-ikäisistäkin on täysin kypsiä siirtymään tiedontarpeen tyydyttämisessä reaaliaikaiseen sähköiseen sanomalehteen sekä hankkimaan tietonsa muun muassa internetin välityksellä”, Hammond totesi.

Enimmäkseen kongressipuheenvuoroissa oltiin sitä mieltä, että mediayhtiöiden päätuotteena säilyy painettu lehti. Vienosti tosin kannustettiin myös panostamaan ”rajoitetuin panoksin” sähköiseen julkaisemiseen, ”ettei se joudu ulkopuolisten, esimerkiksi tietokoneyrittäjien haltuun”.

Perinteinen mediateollisuus nukahti onnensa ohi. Digimediaa alettiin kehittää laiskasti ja tuotteita jaella ilmaiseksi. Merkittävät siivut internet-kakusta joutuivat todella ”ulkopuolisten”, kuten Googlen haltuun.

Brittiläinen journalismin professori Peter Cole totesi, että kaikkia viestimiä, vanhoja ja uusia, yhdistää yksi sana: informaatio.

”Tarvitsemme journalisteja kipeämmin kuin koskaan. Tiedon valtatie tarvitsee oppaita”, Cole totesi.

Pätee tänäkin päivänä. Sisällön tuottamista ei voi ulkoistaa ”kansalaisjournalisteille”.

Kukahan pönttö senkin termin on keksinyt.