EU taisi valita viisaasti

Kun seuraa Yhdysvaltojen toimintaa eri suuntiin viskottujen tulliprosenttien kanssa, voisi luulla, että kauppapolitiikka on perusluonteeltaan lähinnä hosumista.

Todellisuus on toisenlainen. Viime aikoina julkisuudessa olleesta EU:n ja Latinalaisen Amerikan Mercosur-­maiden välisestä vapaakauppasopimuksesta käytiin neuvotteluja vuosituhannen vaihteesta alkaen.

Voimaantulon aikataulu on tosin epäselvä. Euroopan parlamentti muistutti olemassaolostaan ja kehitti lisää mutkia poliittisten laitojen löydettyä toisensa.

Kauppaa käyvät ja varsinkin investointeja suunnittelevat yritykset toivoisivat vakautta ja jatkuvuutta, mutta tämä vuosikymmen on ollut yllätyksiä täynnä.

Ensin pandemia sotki maailmanlaajuiset toimitusketjut. Tehtaan pysähtyminen Kiinassa sotki tuotantoa Amerikassa ja tyhjensi kauppojen hyllyjä Euroopassa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan eurooppalaiset saivat opetuksen, mitä tarkoittaa energiariippuvuus Venäjästä ja miten tuskallista siitä irtautuminen on.

Ja nyt sitten ihmetellään menoa, kun Yhdysvallat on valjastanut tullit milloin minkäkin tavoitteen edistämiseksi. Vaikka toimet jäisivät vain uhkausten asteelle, epävarmuus ja epäluottamus lisääntyvät, mikä on myrkkyä taloudelle.

Kaupan esteiden pystyttäminen käy nopeasti, mutta niiden purkaminen on hidasta ja työlästä.

Suomalaisten elintason nousu viime vuosisadalla nojasi merkittävästi siihen, että kaupankäynti vapautui. Paperikoneiden ja matkapuhelimien tuotanto olisi ollut aika vaatimatonta, jos niitä olisi myyty vain kotimaan markkinoille. Vapaakauppa helpotti myös teknologian tuontia ja piti kuluttajien maksamat hinnat kohtuullisina.

Vapaakaupan hyödyt tulevat hitaasti ja ovat usein piilossa. Harva tulee ajatelleeksi, että oma työpaikka tai palkankorotus johtuu siitä, että kansainväliselle kaupalle on vähemmän esteitä. Ulkomaisen kilpailun viemät työpaikat on helpompi muistaa.

Talouden siteet luovat keskinäistä riippuvuutta, minkä yleensä katsotaan edistävän rauhaa ja vakautta. Sitä helpottaisi, jos kaikki pelaisivat samoilla säännöillä työoloissa ja ympäristöasioissa.

Kannattaa myös miettiä, mitä riskejä amerikkalaisten digijättien vahvaan asemaan voi jatkossa liittyä.

Eu on suurten talousalueiden joukossa johtava vapaakauppasopimusten tekijä. Niiden avulla on voitu tiivistää taloussuhteita ympäri maailman.

Sopimuksia on tehty ennen Mercosur-maita esimerkiksi Japanin ja Kanadan kanssa. Nyt vuorossa on ikuisuusprojekti eli neuvottelut Intian kanssa.

Yhdysvallat on luottanut oman taloutensa vetovoimaan. Aiempi vapaakaupan veturi ottaa nykyään pelisääntöjen rakentamisessa mallia vuoristoradasta.

Kiina taas vahvistaa asemiaan suurilla liikenneinvestoinneilla ympäri maailmaa. Tullimuurien takana ollut Intia miettii, pitäisikö sen ryhtyä avaamaan talouttaan.

EU:ta on monesti moitittu byrokraattiseksi ja jäh­meäk­si, mutta kauppapolitiikassa takavuosina tehdyt linjavalinnat vaikuttavat nykytilanteessa viisailta. Tällaisina aikoina kaivataan ennustettavia ja reiluun kaupankäyntiin uskovia toimijoita.