Euroopan pitäisi torjua lamaa, mutta varaa ei ole

Profiilikuva
EKP
Teksti
Osmo Soininvaara
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).
symbolikuva euron kriisistä

Euroopan talouskriisissä on kyse Kiinan jättimäisestä vaihtotaseen ylijäämästä, hallitsemattomasta luottoekspansiosta, eteläiseen Eurooppaan voimalla iskeneestä globalisaatiosta sekä heikkojen hallitusten vastuuttomasta populismista.

Kiinan vaihtotaseen ylijäämä uhkaa nousta lähelle 400 miljardia dollaria. Tämä kertyy Kiinan ulkopuolelle velaksi; joko valtioiden, yritysten tai kotitalouksien velaksi. Öljyntuottajamaiden ylijäämät pahentavat epätasapainoa. Velan paisuessa heikoimmat lenkit alkavat katkeilla. Maailma kulkee velkakriisistä toiseen kunnes Kiinan ylijäämät pienenevät kotimaisen kulutuksen kasvun tuloksena.

Keskuspankki voi laskea rahaa liikkeelle, mutta myös pankit pystyvät luomaan rahaa luottoekspansion kautta lainaamalla samaa rahaa moneen kertaan. Lainanottaja ei pane rahaa sukanvarteen, vaan se palautuu pankkiin uudelleen lainattavaksi. Luottoekspansiota yritetään säädellä vakavaraisuussäännöillä. Viiden prosentin vakavaraisuusvaatimus merkitsee vähän yksinkertaisten, että sama raha voidaan lainata kaksikymmentä kertaa.

Pankkimaailman kehitys innovatiivisine rahoituselementteineen on luonut epävakaan hirviön, joka tuottaa välillä ylikuumennutta kuplataloutta ja välillä syöksee taloudet lamaan. Hyvinä aikoina rahan määrää kasvaa ja pääomahyödykkeiden, erityisesti asuntojen hinnat nousevat. Asuntokuplat ovat olleet talouskriisien keskeisenä syynä. Odotusten heikentyessä luottoekspansio toimii toisin päin. Luottotappiot pakottavat pankit vähentämään lainanantoaan moninkertaisella määrällä, ja luottolama on valmis.

Taltuttaisin hirviön kiristämällä olennaisesti vakavaraisuusvaatimuksia. Luottoekspansioraha vähene, mutta se voidaan korvata keskuspankkirahalla. Pankkitoiminnasta tulee tylsempää. Rahan tarjonta pysyy vakaana ja korot liikkeellä olevasta rahasta tulevat keskuspankkien kautta valtioille.
Globalisaatio on heikentänyt erityisesti eteläisen Euroopan asemaa. Pohjois-Italia ja Katalonia ovat asia erikseen, mutta muuten EU:n eteläosissa talouden ajanmukaistaminen on sujunut hitaasti ja koulutustaso on jäänyt jälkeen. Näillä alueilla ei ole oikein vahvuuksia kilpailussa halpatuontimaiden kanssa. Elintason pudotusta on yritetty lykätä velkarahalla. Kreikassa valtion lisäksi myös kotitaloudet ovat eläneet velaksi.

Kun Yhdysvaltain asuntokupla puhkesi vuonna 2008, oli oikein taistella lamaa vastaan elvyttämällä. Valtioiden velkataakka kasvoi nopeasti. Ennen vuotta 2008 Espanjan talous oli kunnossa, nyt maa on pahasti veloissaan. Kreikkaa lukuun ottamatta kriisiin joutuneet maat olisivat selvinneet, jos ajat olisivat jatkuneet hyvinä. Jälkeenpäin ajatellen oli sankarillista, että Suomessa varauduttiin huonoihin aikoihin keräämällä suuria ylijäämiä ennen vuotta 2008.

Euroopan keskuspankki torjui luottolamaa ilmoittamalla, että rahaa saa hakea vakuuksia vastaan niin paljon kuin haluaa 1,5 prosentin korolla. Jotkin saksalaiset ja ranskalaiset pankit luulivat keksineensä loistobisneksen. Ne nostivat EKP:sta halpaa rahaa miljarditolkulla ja lainasivat sen korkeammalla korolla Kreikalle.

Onko EKP:n inflaatiotavoite, vähän alle kaksi prosenttia, liian matala? Inflaation vähäisyys jäykistää palkka- ja osittain myös hintarakenteen, koska palkat eivät jousta alaspäin ja hinnatkin huonosti. Palkkarakenne pysyy ajanmukaisena, kun palkat nousevat eri tahtiin, mutta tämä edellyttää inflaatiota. Kansainvälisen valuuttarahaston pääekonomisti Olivier Blanchard ehdottaa että keskuspankit sallisivat noin viiden prosentin inflaation tulevaisuudessa.

Euroopan matalampi inflaatio heikentää sen kilpailukykyä suhteessa muihin valuutta-alueisiin. Kun Yhdysvalloissa inflaation oletetaan olevan suurempi, se näkyy jo nyt dollarin alempana arvona ja amerikkalaisten parempana kilpailukykynä. Euroa pitäisi vähän heikentää.

Huonosti kävisi Suomelle, jos me yksin päästäisimme palkat ja hinnat nousemaan. Jos sen sijaan isot EU-maat ja erityisesti Saksa tekisivät niin, se heijastuisi enemmän kuin koko painollaan euron kurssiin ja ulkoinen kilpailukyky paranisi. Jos inflaatio nousisi prosentilla, inflaatio-odotukset laskisivat euron kurssia paljon yli prosentilla. Inflaatio parantaisi kilpailukykyä!

Euromaat kilpailevat nyt toisiaan vastaan sisäisillä devalvaatioilla, mikä lopulta heikentää niiden kaikkien tilannetta ja tekee eteläisten alueiden toipumisen liki mahdottomaksi. Yhteinen valuutta vaatisi talouspolitiikan koordinaatiota.

Euroopan ulkopuolelta tulevat neuvot talouskriisin ratkaisemiseksi poikkeavat kovasti täkäläisestä ajattelusta. Nobel-palkittu Paul Krugman neuvoo Euroopan vahvoja maita ottamaan lainaa ja elvyttämään. Yhdysvalloissa velka ei ole ongelma, koska keskuspankki on pitkämielinen. Korkokaan ei ole ongelma, kun sitä maksetaan omalle pankille, siis itselle.

EKP on ollut tiukkana siitä, ettei se rahoita valtioiden alijäämiä. Britannian ja Yhdysvaltain keskuspankit ovat olleet suurpiirteisempiä.

Vuoden 2008 lama rampautti terveitäkin valtioita ja tulevat vuodet rampauttanevat lisää. Laman edessä ollaan aseettomia, koska elvytykseen ei enää ole varaa. Valtiontalouteen Suomessakin kertynyt painolasti merkitsee yhteiskunnallista onnettomuutta. On korotettava veroja, heikennettävä opetusta ja jätettävä tiet kuoppaisiksi. Tällaisesta masokismista ei hyödy kukaan.

Yhdysvalloissa ja Britanniassa keskuspankki on rahoittanut avokätisesti budjettivajeita, jolloin valtiot ovat säilyttäneet toimintakykynsä. Historian kauhukokemus oli Yhdysvalloissa suuri lama ja Saksassa hyperinflaatio. Siksi Yhdysvalloissa torjutaan lamaa ja Euroopassa inflaatiota.

Pysyviä budjettialijäämiä ei pidä rahoittaa keskuspankkirahalla, mutta lamasta ja sen torjunnasta aiheutuneen kertaluontoisen sokin keskuspankki voisi rahoittaa, jotta valtioiden toimintakyky palaisi. Toki valtion alijäämien rahoitus syö yksityistalouden resursseja, mutta vielä pahemmin taloutta rokottaisivat suuret veronkorotukset.

Keskuspankin tuki valtiolle on yksinkertaista, jos keskuspankit ovat kansallisia. EKP:n kohdalla se voisi merkitä, että keskuspankki tavallaan tekisi maiden välisiä tulonsiirtoja. Käykö näin, riippuu korosta. Jos EKP antaa Italialle jättilainan ja Italia maksaa siitä korkoa, mekin saamme korkotuotosta osamme.

Keskuspankin apua kaihdetaan, koska pelätään, että siitä tulee tapa. On poliitikkoja, joiden mielestä aina on aika elvyttää. Keskuspankin rahoitus pitäisi pystyä rajaamaan lamasta aiheutuneeseen kertaluontoiseen vajeeseen. Rakenteellisia alijäämiä keskuspankin ei pidä rahoittaa, mutta puhdasoppisuuden nimissä Eurooppaa ei pidä ajaa tuhoon.

Kuvitus Outi Kainiemi