Energiapuulla ei ole markkinahintaa
Euroopan unioni edellyttää, että Suomi nostaa uusiutuvan energian osuuden energian loppukäytöstä 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Velvoitteen toteuttaminen onnistuu, jos metsähaketta korjataan 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa.
Viime vuonna energiapuuta korjattiin noin kuusi miljoonaa kuutiometriä. Suomella on yllin kyllin energiapuuta täyttääksemme sopimusten velvoitteet, 16 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuusäästöt ja puuston topakka kasvu lisäävät hakkuumahdollisuuksia lähivuosina. Uudistusalojen hakkuutähteiden korjuu on kuusikoissa myös markkinahintaisesti kannattavaa. Ensi vuonna tilannetta parantavat uusiutuvan energian tukipaketti ja energiaverot.
Metsäntutkimuslaitoksen professori Antti Asikainen on laskenut velvoitteen uusiutuvan energian lisäämisestä toteutuvan, jos päätehakkuiden taso saadaan nostettua vuoden 2006 tasolle ja uudistusalojen hakkuutähteet sekä osa kannoista hyödynnetään. Tähän tuskin lähiaikoina päästään.
Suotuisista uutisista huolimatta maakuntien metsissä uurastaa väsyneitä ja turhautuneita urakoitsijoita, jotka yrittävät hankkia leivän rääseikkömetsiä kunnostamalla. Rääseikkömetsä on taimikonhoidon puutteen vuoksi syntynyt tiheikkö, josta ei juuri saada ainespuuta. Pienpuun korjuu nuorista kasvatusmetsistä on taloudellisesti kannattavaa vain, jos kestävän metsätalouden rahoituslain eli Kemeran mukaiset tuet ovat täysimääräisesti käytettävissä. Energiapuun korjuuseen tarkoitettuja Kemera-tukia ei ole ollut viime vuosina käytettävissä lainkaan kevätkauden jälkeen.
Urakoitsijat ovat joutuneet taloudelliseen ahdinkoon, kun jopa satojatuhansia euroja maksavalla koneella pystytään korjaamaan riukumetsissä vain keskimäärin kolme kuutiometriä energiapuuta tunnissa. Pienpuun korjuu tiuhassa ensiharvennusmetsässä vaatii malttia ja lehmän hermoja. Urakoitsijoissa on kuitenkin myös niitä, jotka korjaavat pienpuuta vain pakon edessä. Tilanne kärjistyi viime vuoden alkupuolella, kun riukumetsissä pyöri ennennäkemättömän paljon konekalustoa, jonka jälki oli metsäkeskusten tarkastusten mukaan liian usein heikkolaatuista.
Energiapuuleimikoiden suunnittelusta on tullut myös metsäammattilaisille peikko. Tiuha ensiharvennusmetsikkö pitää mitata usein tarkkaan, jotta voidaan varmistua Kemera-kriteerien täyttymisestä korjuun jälkeen. Urakoitsijat ovat joutuneet jopa metsänhoidollisesti arveluttavien toimien eteen, jotta jäljelle jäävän puuston läpimitta saadaan pudotettua kriteerien edellyttämälle tasolle.
Tuet ovat vääristäneet metsien hoitoa ja estäneet normaalin markkinahinnan muodostumisen energiapuulle. Pienpuun korjuun kannattavuutta tutkinut professori Asikainen ei kuitenkaan näe lähitulevaisuudessakaan niin mullistavaa kehitystä korjuuteknologiassa, että pienpuun korjuu olisi mahdollista ilman yhteiskunnan tukea.
Ruuhka-Suomen voimalaitosten käyttämä polttoaine ratkaisee energiankäytön suuret linjaukset. Voimalaitokset tuskin asettuvat joulupukin asemaan tulevaisuudessakaan, joten kivihiilen käyttöhinta laitoksella määrää jatkossakin energiapuun käytön kannattavuuden. Kivihiilen hinta käyttöpaikalla lienee ensi vuonna voimaan astuvan energiaveron jälkeen lähellä metsähakkeen hintaa eli 20-25 euroa megawattitunnilta.
Pääkaupungin voimalaitosten tulevaisuudessa mahdollisesti käyttämä energiapuu saadaan sinne kannattavimmin vesi- ja raidekuljetuksin. Energiapuun korjuu nuorista kasvatusmetsistä ja kaukokuljetus pääkaupunkiseudun voimalaitoksille ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa kannattavaa ilman yhteiskunnan tukea. Toivottavasti päättäjät löytävät esimerkiksi ehdotettuihin pienpuun korjuutukiin sellaiset ehdot, että käytännön toiminta metsissä ei turhaan vaikeudu.
Teksti Markku Remes.
Kirjoittaja on metsänhoitaja Pohjois-Savon Metsäkeskuksessa.