Demokratian rapautuminen on todellinen riski myös Suomessa

Suomessa on tänä keväänä esitetty arvioita, että vaalien jälkeen rakennetulla enemmistöhallituksella on parlamentaarisessa demokratiassa mandaatti käyttää valtaa neljä vuotta ja kansalaisten vaikuttamisen paikka on lähinnä – tai jopa yksinomaan – vaaleissa.

Tulkinta istuu huonosti Suomen poliittiseen järjestelmään. Demokratiassa on kaksi olennaista ulottuvuutta: vallan jakautuminen ja kansalaisten osallistuminen.

Suomalaiseen ja pohjoismaiseen traditioon kuuluvat puolueiden ohella kansalais- ja etujärjestöt ja media, joissa on tilaa erilaisille näkemyksille ja vallankäyttäjien arvostelulle. Kansalaisyhteiskunta työmarkkinajärjestöistä paikallistason yhdistyksiin ja aktivismiin on tunnustettu osa toimivaa demokratiaa.

Demokratia ei ole itsenäisyytemme aikana rajoittunut vaaleihin. Monipuolisissa osallistumismahdollisuuksissa on kyse perusoikeuksien toteutumisesta, mutta sitä kautta kanavoituu politiikkaan myös tietoa, uusia näkökulmia ja erityisesti voimavaroiltaan heikoimpien näkemyksiä.

Suomessa on vielä mahdollista panostaa päättäjien ja kansalaisten väliseen vuoropuheluun, vahvistaa luottamusta ja torjua demokratiaan kohdistuvia hybridiuhkia. Näitä elementtejä tarvitaan ratkottaessa julkisen talouden ongelmia, kohdattaessa pande­mian kaltaisia yllätyksiä ja sopeuduttaessa globaaleihin muutoksiin, kuten ilmastokriisin seurauksiin ja sotiin.

Demokratian tila on heikentynyt globaa­listi, ja monissa maissa mielipiteet ovat kään­­tyneet suotuisammiksi yksinvallalle. Ala­mäestä kertoo myös se, miten vähemmistöjen oikeuksia poljetaan, median toimintaa hankaloitetaan ja tutkimuksen asemaa haastetaan Euroopassakin.

Demokratiaan kuuluvien instituutioiden asemaa on lupa kyseenalaistaa, ja monet menettelyt ovat kaivanneet uudistamista jo pitkään.

Poliittisen järjestelmän uudistusta ei kuitenkaan pidä tehdä siksi, että demokratia hankaloittaa ajankohtaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Vaikeatkin päätökset pitää pystyä tekemään oikeusvaltion ja poliittisen järjestelmän puitteissa.

Jos rakenteellisia muutoksia halutaan, ne on valmisteltava erikseen. Monilla poliitikoilla on vaikeuksia hahmottaa maailman tilannetta, ongelmien keskinäisriippuvuuksia ja luottamuspääoman merkitystä yhteiskunnassa. Siksi uudistamiseen sisältyy isoja riskejä.

Uudistuksia harkittaessa on oltava varmuus, että Suomessa ymmärretään, mitä demokratia tarkoittaa.

Jos politiikan, järjestöjen ja yritysten johtajilla, päätoimittajilla, kansanedustajilla ja tavallisilla kansalaisilla ei ole riittävän yhteneväistä demokratiakäsitystä ja ymmärrystä siitä, mitkä ovat yhteiskuntaa koossa pitäviä mekanismeja, itsenäisen Suomen perusta hapertuu nopeasti. Kyse on yleissivistyksestä, jota ei pysty korvaamaan muulla tiedolla tai tyhjällä puheella.

Jos Suomessa hylätään pohjoismainen demokratia, tilalle on valittava jotakin muuta. Tällä hetkellä mallia on vaikea ottaa itäisestä Euroopasta, Yhdysvalloista tai Brexitin jälkeisestä Britanniasta. Toisaalta jos demokratia halutaan hylätä kokonaan, Venäjä näyttää, mitä se käytännössä tarkoittaa.  

Karina Jutila on yhteiskuntatieteiden tohtori ja E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja

Kimmo Elo on dosentti ja vanhempi erikoistutkija Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta