Älä unohda oikeinkirjoitusta netissä
Nykyään joka toisella tuntuu olevan oma blogi. Jotkut saavat niiden pitämisestä kuulemma oikein rahaakin, useat ainakin tavaroita.
Seurailen lähinnä ammattimielessä joitakin blogeja melko tiiviisti ja useita varsin satunnaisesti. Itsekin verkkoon kirjoittavana tulen lukeneeksi verkkotekstejä sisällön lisäksi myös muista näkökulmista. Oikeakielisyys pilkutuksia myöten on itselleni tärkeää. Se on niin tärkeää, että tulen tarkistaneeksi sellaisiakin kirjoitusasuja, joiden oikeellisuudesta olen oikeastaan melko varma. Virheitä toki teen, niin kuin kai muutkin.
Olen ollut huomaavinani, että nettiin kirjoittamisen vaivattomuus on vaikuttanut ihmisten tapaan suhtautua oikeakielisyyteen. Tekstit saattavat olla puhekielisiä, eikä oikeinkirjoituskaan tahdo kaikilta sujua. Sellaista en jaksa mitenkään lukea. Tuntuu siltä, että pitäisi ottaa punakynä käteen ja merkata kaikki virheet. Siinä häviää lukuinto, eikä sisältökään enää erotu – oli se kuinka kiinnostavaa hyvänsä. Ehkä kaikki johtuu vain iästä. Voi hyvin olla, että asia ei nettinatiiveja haittaa lainkaan.
En kuitenkaan pidä pelkoani kielen köyhtymisestä ja kielitaidon katoamisesta turhana. Jos lukemisto keskittyy lähinnä netistä löytyvään lööppijournalismiin ja blogosfäärissä oleviin kirjoituksiin, on huoli ilmeinen.
Oma nettilukemistoni koostuukin pääosin teksteistä, joissa ensisijainen asia on sisältö. Kun teksti on kirjoitettu oikein ja kieltä käytetty rikkaasti, saa sisältö sille kuuluvan arvon.
Haluatko jutullesi lukijoita?
Painettua lehteä selaillessa huomaa helposti, että aukeamalle levittäytyvässä jutussa otsikko, iso kuva ja ingressi käyvät omaa vuoropuheluaan. Teksti on sijoitettu visuaaliseen kokonaisuuteen. Ainakin toistaiseksi netissä tuntuisi teksti olevan edelleen tärkeimmässä osassa, eikä samantyyppisestä vuoropuhelusta voida puhua. Muun muassa siksi nettiin on kirjoitettava toisin.
Lukijan huomio kiinnitetään juttuun kertomalla selkeästi jo otsikossa, mistä jutussa on kyse. Otsikoinnin apuna voi miettiä, millä hakutermeillä itse hakisi omaa juttuaan. Juttuhan usein ”myydään” lukijalle jo ennen varsinaiseen artikkeliin siirtymistä, sillä useimpiin nettisisältöihin tullaan juuri haun kautta. Jos siis otsikko on riittävän kuvaava, hakukone kyllä hoitaa loput.
Leipäteksti on hyvässä nettijutussa lyhyttä ja nasevaa. Pitkät lauseet puuduttavat silmäilevän lukijan ja karkottavat hänet nopeasti seuraavaan kohteeseen. Kappaleet eivät voi olla monen rivin mittaisia. Väliotsikoillakin on tärkeä tehtävänsä. Ne helpottavat tekstin hahmottamista, mutta ovat myös hakukoneiden mieleen.
Omaksi ongelmakseni olen erityisesti kokenut lyhyen tekstin tuottamisen. Jaarittelen selvästi liikaa, kun yritän selittää lukijalle ajatukseni perusteellisesti. Tärkeää olisikin lukea oma tekstinsä useampaan kertaan läpi ja karsia rankalla kädellä turhat jorinat.
Onko sisältö kuningas?
Vastaan itse: Minusta on. Netin sisältöjä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Toiset verkkopalvelut tuottavat viihdettä, toiset tietosisältöä. Molemmat vastaavat tarpeeseen, mutta niiden käyttötarkoitukset tietysti poikkeavat toisistaan. Kirjoittajana tai bloggarina on päätettävä, kumpaan ryhmään haluaa kuulua.
Viihteellinen sivusto voi saada runsaastikin kävijöitä ja melko nopeasti. Teksti on kevyttä ja kuvia on usein paljon. Iso kävijämäärä tuo helpommin myös mainostuloja. Jos vertaamme kävijämäärien perusteella kahta Sanoma-konsernin uutisia tarjoavaa verkkojulkaisua, Ilta-Sanomien uutisia lukee viikoittain yli 1,35 miljoonaa mutta Helsingin Sanomien uutisia vain vajaat 700000 henkilöä. Kumman uutisia arvostat enemmän? Entä kumpia luet useammin?
Vaikka joskus haluaisinkin luoda otsikon, joka toimisi klikkimagneetin tavoin, taidan pitäytyä tällä valitsemallani kaidalla tiellä. Kirjoitan asiatekstiä ja otsikoin sisällöstä käsin.
Otavamediassa on tänä syksynä alkanut Digimediataidot toimitustyössä -niminen valmennusohjelma. Ohjelman osallistujat kirjoittavat tässä blogissa median sähköisistä näkymistä.