Akateemista vapautta on puolustettava Suomessakin

Yliopiston akateeminen vapaus liittyy keskeisesti sekä tutkimukseen että opetukseen. Se on perustavanlaatuinen edellytys tieteen edistymiseen ja totuuden tavoitteluun. Tutkijalla pitää olla vapaus valita tutkimusaiheensa, teoriansa ja hypoteesinsa ja menetelmänsä sekä julkaista tuloksensa tiedeyhteisössä keskusteltavaksi ilman ulkoisten tahojen kontrollia tai sensuuria. Vastaava vapaus liittyy opetukseen.

Suomessa tieteen ja tutkimuksen vapaus turvataan perustuslailla. Lisäksi yliopistolaissa sanotaan: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa.”

Yliopistojen, opiskelun ja tutkimuksen on nähty olevan kansakunnan hyvinvoinnin kehittymisen edellytys, ja tämä on yliopistoissa näkynyt kasvuna ja kehityksenä, jonka huippu sijoittuu 2000-luvun alkuvuosiin. Tämän jälkeen yliopistojen perusrahoitusta on vähennetty ja rahoitusta on enenevästi suunnattu hankkeisiin, joilla yliopistojen toimintaa ohjataan.

Akateemisen vapauden herkkyys valtiovallan toiminnoille on noussut vahvasti esille erityisesti Yhdysvalloissa, jossa nykyhallinto käyttää valtion tutkimusrahoitusta ja sen leikkaamista yliopistojen painostamiseen, jotta ne alistuisivat moniin akateemista vapautta rapauttaviin vaatimuksiin.

Yhdysvalloissa yliopistojen ja valtion liitto tutkimuksen osalta perustuu vahvasti toisen maailmansodan jälkeiseen sopimukseen, jolloin Tieteellisen tutkimuksen ja kehityksen toimiston johtaja Vannevar Bush loi modernin kumppanuuden tutkimusyliopistojen ja liittovaltion välille.

Kumppanuus takasi Yhdysvaltojen johtavan aseman tieteellisissä saavutuksissa ja innovaatioissa. Menestyksen taustalla oli akateemisen vapauden kunnioitus, joka houkutteli yliopistoihin maailman parhaat tutkijat.

Yhdysvalloissa yliopistojen ja valtion menestyksekäs liitto sisälsi myös yliopistoille jatkuvan suuren riskin: riippuvuuden yhdestä keskeisestä rahoittajasta. Yliopistot tulisivat vakavasti vaurioitetuksi, jos valtio uhkaisi toimilla, jotka rikkovat akateemisen vapauden ihannetta. Tämä riski konkretisoitui jo presidentti Trumpin ensimmäisellä kaudella, mutta alkuvuosi 2025 on nostanut riskin ja vauriot uudelle tasolle.

Painostustoimet suuria tutkimus­yliopistoja kohtaan ovat herättäneet suurta huolta. Tutkimusrahoituksen perumista käytetään mekanismina, jolla yliopistoja painostetaan suostumaan hallinnon vaatimuksiin, jotka loukkaavat vakavasti akateemisen vapauden toteutumista.

Columbian yliopiston on kerrottu hyväksyneen vaatimukset, jotta liittovaltion rahoitusta ei leikattaisi. Sen sijaan Harvard on asettunut vastarintaan. Harvard on eräs maailman vauraimmista yliopistoista yli 50 miljardin dollarin pääomallaan ja on valmis ottamaan taloudellisen riskin. Harvardin yliopisto haastoi myös Trumpin hallinnon oikeuteen liittovaltion rahoituksen väärinkäytöstä.

Vastarintaan nousseet yliopistot muistuttavat, että akateeminen vapaus ei ole pelkästään ylevä ideaali. Jos tutkijat eivät voi tutkia ilmastonmuutosta, koska se on poliittisesti epätoivottavaa, ei kyseessä ole pelkästään tappio akateemiselle maailmalle vaan tappio koko ihmiskunnalle.

Yliopistojen ja tutkijoiden on syytä pitää akateemista vapautta julkisuudessa esillä, jotta yhteiskunnassa luottamus tieteeseen säilyy. Myös Suomessa on tärkeä seurata, että Yhdysvaltain tapainen tieteen ja tutkimuksen rajoittaminen ei leviä eikä tutkimusrahoitusta alisteta ideologisille tavoitteille. 

Kaarle Hämeri on kansleri Helsingin yliopistossa.