Kuka saa palan kakkua: Miekkailijan riidoista ja Oscar-potentiaalista
Vastaanotto oli ilmeisen positiivinen, kun Miekkailija esitettiin Palm Springsin elokuvajuhlien avajaiselokuvana perjantaina.
Suomessa taas nousi viime viikolla esiin elokuvan käsikirjoittajan ja tuottajan välinen riita. Käsikirjoittaja Anna Heinämaa antoi asiasta haastattelun ensimmäisenä Suomen Kuvalehdelle: Miekkailija-elokuvan käsikirjoittaja kertoo nyt, miten hänet petettiin – Ilmaista työtä ja tylyä syrjintää.
Toisessa jutussa keskityttiin taustalla oleviin rakenteellisiin ongelmiin, kuten käsikirjoittamisen asemaan ja siihen, kuinka raakileita pääsee tuotantoon.
Juttujen jälkeen monet ovat kysyneet, kumpi on oikeassa, Heinämaa vai tuottaja Kai Nordberg.
Jos käsikirjoittaja kokee tulleensa syrjityksi, kokemusta ei voi kiistää. Ilmaisen työn tekeminen ja verkostoitumismahdollisuuksien evääminen eivät kuulosta ainakaan mukavalta. Heinämaata on kohdeltu väärin.
Palkka-asiaa ei tuottajakaan kiistä. Toisaalta tuottaja on varmasti aivan oikeassa siinä, että tuotantoyhtiötä on alan amerikkalaisammattilaisten puolelta neuvottu keskittymään Yhdysvaltojen markkinoinnissa ja lobbauksessa ohjaaja Klaus Häröön.
Oscarin saavuttamiseksi tällainen painotus pitääkin tehdä. Keskittyminen ei kai silti tarkoita yhden halukkaan osapuolen torjumista tyystin.
Eikä Nordberg Yhdysvalloissa itse pyyteettömästi reissaa, vaikka se hänestä haastatteluni perusteella sangen vastenmielistä onkin.
Tuottajahan elää nyt uransa huippuhetkiä. Miekkailija on lähellä Suomen kaikkien aikojen toista ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuutta.
(Tosin tämänhetkisen tiedon perusteella – enkä nyt puhu mielipiteistäni – Miekkailija ei tule Oscaria millään ilveellä voittamaan. Ehdokkuuskin on hilkulla. Elokuvalta nimittäin puuttuu amerikkalainen levitysyhtiö, joka sijoittaisi lopulliseen lobbaamiseen tarvittavat isohkot rahat. Esimerkiksi Aki Kaurismäen Oscar-ehdokkuus 12 vuotta sitten elokuvallaan Mies vailla menneisyyttä toteutui Sony Classics -levitysyhtiön huomassa. Sitäkin voidaan kysyä, miksei Miekkailija ole vieläkään levityssopimusta saanut, vaikka Golden Globe-ehdokkuudesta kerrottiin jo nelisen viikkoa sitten. Pelataanko kulisseissa riskipeliä logiikalla, että varsinainen Oscar-ehdokkuus nostaisi tuotteen arvon moninkertaiseksi?)
Tuottajan matkat Oscar-operaatiohin maksaa muuten Suomen Elokuvasäätiö. Perusteluna on – ja perustelu on erittäin pätevä – suomalaisen elokuvan edistäminen.
Kummallista jos tuosta rahasta ei riittäisi siivua myös osaavan ja nimenomaan kansainvälisesti suuntautuneen käsikirjoittajan matkoihin.
Kun ollaan Oscaria lähellä, Yhdysvalloissa kyse on verkostoitumisesta, verkostoitumisesta ja verkostoitumisesta. Suomalaiset alkavat vihdoin osata sitä peliä.
Eivätkä ohjaaja ja tuottaja ole ainoat, jotka voivat hyötyä.
Kysykää vaikka Peter Flinckenbergiltä, joka Betoniyön Oscar-kampanjoinnin kautta sai jalan amerikkalaisen elokuvateollisuuden oven väliin. Kuvaaja Flinckenberg voitti Betoniyöstä Yhdysvaltain elokuvaajien liiton erittäin arvostetun palkinnon, muutti Los Angelesiin ja kuvasi jo Kirsten Dunstin uusimman elokuvan.
Nordbergkin tietää tämän.
”Hollywoodissa oikeat suhteet ovat kaikki kaikessa. Se tarkoittaa tapaamisia tapaamisten jälkeen, kättelyä kättelemisen jälkeen, näytöksien järjestämistä ja ihmisten kanssa keskustelemista. Vähitellen saavutetaan kriittinen massa ihmisiä, jotka pitää tästä elokuvasta ja suhtautuu meihin muutenkin myönteisesti”, tuottaja kertoi vähän ennen riidan julkituloa Ylelle, kun Miekkailija oli valittu enää vain yhdeksän elokuvaa sisältävällä Oscar-shortlistille.
Suhteet ovat kaikki kaikessa. Asia koskee niin elokuvia kuin henkilöiden uramahdollisuuksia – sekä niin tuottajia kuin heidän taiteilijoitaan. Tarvitaan oikeanlaista henkilökemiaa.