Miekkailija-elokuvan käsikirjoittaja kertoo nyt, miten hänet petettiin – Ilmaista työtä ja tylyä syrjintää

Tuottaja kiistää, että Anna Heinämaa olisi jätetty järjestelmällisesti ulkopuolelle.
Kotimaa 30.12.2015 18:30

Anna Heinämaa. © Christina Timonen

Viron lähihistoriaan sijoittuva Miekkailija on saanut kansainvälistä arvostusta tavalla, johon suomalainen elokuva harvoin yltää. Festivaalipalkintojen jälkeen se sai parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -ehdokkuuden.

Tammikuun toisella viikolla selviää, onko se kaikkien aikojen toinen suomalainen parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokas. Miekkailija valittiin joulukuussa Oscarien shortlistille, yhdeksän kärkielokuvan joukkoon.

Miekkailija-hankkeen pani alulle Anna Heinämaa. Hän löysi tarinan, teki pitkän taustatyön Virossa ja laati omalla riskillään käsikirjoituksen. Neljä vuotta sitten hän tarjosi lähes valmista käsikirjoitusta helsinkiläiseen tuotantoyhtiö Making Moviesiin.

Heinämaa kirjoitti Miekkailijan englanniksi, koska tiesi aiheen olevan kansainvälisesti kiinnostava ja että tarinan viimeistelyyn tarvittaisiin ulkomaista dramaturgiosaamista. Se rahoitettiinkin Suomen lisäksi Virosta ja Saksasta, ja dramaturgina toimi ruotsalainen Jimmy Karlsson.

Klaus Härö ohjasi Miekkailijan. Elokuva onnistui, mutta nyt Heinämaa on vihainen.

Ensin jo sopimuksia neuvoteltiin yllättäen huonommiksi, sitten hänelle ei maksettu kaikkia sovittuja palkkioita.

 

Uudenvuodenpäivänä Miekkailija saa Yhdysvaltojen ensiesityksensä Palm Springsin elokuvajuhlien avajaiselokuvana.

Palm Springsissä parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkaiden lobbaus on kovimmillaan. Tekijät esittäytyvät amerikkalaiselle medialle ja viihdealan tärkeimmille agenteille.

Anna Heinämaa on jätetty Miekkailijan kansainvälisen näkyvyyden ulkopuolelle.

”Ikään kuin en olisi yksi elokuvan keskeinen tekijä. Yhtään moraalista valintaa, näkökulmaa tai henkilöhahmon kärsimystä ei elokuvassa ole, ellei käsikirjoittaja ole sitä sinne laittanut”, Heinämaa sanoo.

”Tämä ei ole ainoastaan loukkaavaa. Myös mahdollisuuteni verkostoitua tämän elokuvan avulla tuhotaan.”

Heinämaa korostaa, ettei kyse ole halusta päästä julkisuuteen sinänsä, eikä häntä harmita Härön saama huomio, päinvastoin. Kyse on uramahdollisuuksista.

Heinämaa on suomalaiseksi elokuvakäsikirjoittajaksi poikkeuksellisen valmis tekemään kansainvälistä työtä. Miekkailija on menestymässä maailmanlaajuisesti ja Heinämaa on laatinut seuraavatkin käsikirjoituksensa suoraan englanniksi. Niistä on jo tekeillä kaksi elokuvaa Suomessa.

Heinämaa ei kuitenkaan pääse Palm Springsiin.

Hän on saanut edustaa elokuvansa kanssa vain kahdella eurooppalaisella festivaalilla, Lyypekissä ja Arrasissa. Kumpaankin tuotanto- tai myyntiyhtiö oli sitoutunut lähettämään jonkun elokuvan tiimistä edustamaan.

Heinämaan mukaan häntä pyydettiin vasta, kun kaikki muut olivat estyneet. Hän näki tämän sähköpostiviestiketjuista, joita oli käyty viikkojen ja viikkojen ajan – muilta asianomaisilta oli kysytty, kaikki olivat sanoneet ei.

”Näiden kahden käynnin jälkeen kerrottiin, että reissuni olivat siinä. Sopimuksessa puhuttiin kahdesta festivaalimatkasta, jotka maksetaan Suomen elokuvasäätiön tuella. Näitä matkoja ei tehty säätiön tuella, vaan festivaalien kutsumana. En ymmärtänyt, että optioni kahteen matkaan meni kun olin paikkaamassa muita”, Heinämaa sanoo.

”Täällä mä istun Kruununhaassa. Golden Globes -gaalasta taas sanottiin, että sinne menevät vain tuottajat Kai Nordberg ja Kaarle Aho sekä ohjaaja Härö. Kysyin jokin aika sitten, entäs Oscarit? Pääsisinkö sinne, jos ehdokkuus tulee? Tuottajat eivät vastaa minulle.”

”Olen ollut monilla aloilla. Olen kirjoittanut useita kirjoja ja kuunnelmia. Olen ollut matkanjohtaja, opettaja, työskennellyt kasinolla sekä pitänyt galleriaa ja kehystämöä. En ole kohdannut tällaista kohtelua missään työssä.”

 

Monet elokuvat saavat alkunsa tuottajan ideasta. Joissain ohjaaja on myös käsikirjoittaja. Miekkailija on esimerkki alkuperäisideasta, jota käsikirjoittaja on vaalinut, kehittänyt ja tarjonnut tuotantoyhtiöön vasta hyvin valmiin käsikirjoituksen muodossa.

Heinämaa löysi Miekkailijan tarinan Viron Haapsalusta oman miekkailuharrastuksensa kautta.

Elokuva kertoo virolaisesta Endel Nelisistä, joka 1950-luvun Neuvostoliitossa vetäytyy salaisen poliisin ahdistelemana syrjäiseen Haapsaluun. Nelis ei jätä paheksuttua, porvarillisena pidettyä miekkailuharrastustaan.

Endelin tytär Helen Naukas-Nelis vetää nykyään Haapsalussa miekkailukerhoa. 1990-luvulla viisi romaania julkaissut Heinämaa oli lopettanut kirjoittamisen tyystin tutustuessaan Naukas-Nelisiin.

”Kun Helen kertoi Endelistä ja ehdotti romaanin kirjoittamista, se oli kuin suolaa haavoille. Olin ollut prosaisti, mutta olin tavallaan pettynyt. Yleisö oli pieni ja romaanin työmäärä suuri. Olin ajatellut, etten kirjoita enää tavuakaan”, Heinämaa sanoo.

”Mutta huomasin masentuvani, kun en kirjoittanut. Löysin ilmoituksen Tampereen ammattikorkeakoulun elokuvakäsikirjoittamisen maisteriohjelmasta.”

Heinämaa innostui elokuvan käsikirjoittamisesta. Hän näki mahdollisuuden päästä luomaan sellaista massojen taidetta, jota oli aina halunnut tehdä.

 

Miekkailijan kirjoittamista varten Heinämaa otti asuntoaan vastaan velkaa. Hänen poikansa oli alle kymmenvuotias ja työstä tuli täyspäiväistä. Taustoittamiseen kuului haastattelujen tekemistä Virossa.

Kuusi vuotta Venäjällä asuneella Heinämaalla oli yhteinen kieli Endel Nelisin oppilaiden, nyt seitsemänkymppisten haapsalulaisten ja tallinnalaisten kanssa.

Miekkailija ei ole missään tapauksessa elämäkertaelokuva”, Heinämaa painottaa.

Elokuva on hänen vapaa tulkintansa Nelisin tarinasta muutamien kuukausien aikana. Tapahtumat voisivat sijoittua mihin tahansa vallan väärinkäytön miljööseen.

Virosta löytyi kuitenkin tunteellinen tausta tarinalle ja haastateltujen muistoista ”emotionaalisia koukkuja”, joihin juoni on ripustettu.

”Halusin kokeilla sitäkin, voiko amerikkalaisen urheiluelokuvan rakennetta siirtää itäblokkiin.”

 

Nyt, viisi vuotta myöhemmin Heinämaa on kiistatta Suomen kuumimpia elokuvakäsikirjoittajia.

Matkalla on riittänyt yllätyksiä.

Heinämaa kertoo, kuinka Miekkailijan sopimuksia neuvoteltiin yllättäen uudelleen asianajajien kanssa. Tuottajat ilmoittivat, ettei tehdyn optiosopimuksen liitteenä ollut varsinainen käsikirjoitussopimus miellyttänytkään heitä.

Ällistyttävintä on ollut se, kuinka elokuvatuottajien eli yrittäjien taloudellinen riski on siirretty käsikirjoittajalle. Käsikirjoitusta tehdään kauan, ennen kuin tuotantoyhtiö maksaa mitään.

Jos elokuva ei saa Suomen elokuvasäätiön tuotantotukipäätöstä eli sitä ei kuvata, käsikirjoittajan koko palkkioksi yli vuoden työstä voi jäädä kolmisentuhatta euroa, jotka säätiö on maksanut käsikirjoitusapurahana suoraan hänelle, sekä parin tuhannen euron optiomaksu tuottajalta.

”Making Movies tinki rojaltini [keskeisille tekijöille elokuvan myynnistä maksettava prosenttiosuus] aivan pohjaan sillä perusteella, että tuottajat ottavat valtavan taloudellisen riskin. Suurimman taloudellisen riskin ottaa kuitenkin käsikirjoittaja.”

”Making Movies on minulle yhä velkaa. Tietty määrä käsikirjoituksen versioita sisältyi summaan, joka maksettiin ennen kuvausten alkua. Sopimuksen mukaan piti maksaa enemmän, jos versioita tarvitaan enemmän. Kai Nordberg ilmoitti kuvausten käynnistyttyä, että tästä eteenpäin me ei muuten enää makseta sulle mitään.”

”Tarinassa lumen tulo oli yksi olennainen juonen osa. Yleensä Haapsalussa on paljon lunta, mutta kuvaustalvi oli melkein lumeton. Paljon piti kirjoittaa viime hetkellä uusiksi.”

”Minulle sanottiiin, että jos minä en kirjoita, joku muu kirjoittaa sen uuden version. Kuka muka? Ja eikö sillekin varmaan pitäisi maksaa jotain? Lumiongelman ratkaisemiseksi tuottajat harkitsivat tekolumen tilaamista Englannista. Siihenkin olisi löytynyt rahaa. Minun palkkioihini ei.”

Keskustellessan rahakiistasta elokuva-alan ihmisten kanssa Heinämaa sai kuulla, että tällaista tämä usein on.

 

Anna Heinämaa halusi vaalia elokuvaa sen tekovaihessa. Hän pyysi luettavakseen Miekkailijan venäjänkielisten repliikkien käännökset ja sai ne lopulta uudenvuodenaattona, kahta päivää ennen kuin se piti lähettää eteenpäin.

Käännös oli surkea.

Kiireessä Heinämaa pyysi tuottajilta apua: hän korjaisi kielen, jos saisi tietokoneen, jossa on kyrillinen näppäimistö.

”Sanoivat, että eivät ehdi auttamaan. Virolaiselta osatuottajalta sain tiedon, miten translitterointi kytketään koneeseeni päälle. Ajoin sitten tutun miekkailijan vironvenäläisen äidin luo Espooseen.”

”Tuli ilta, siinä toiset tekivät uudenvuodenaaton alkuiltana salaattia ja me korjasimme elokuvan huonoa venäjännöstä. Kaiken tämän ilmaisen työn jälkeen olisi kiva päästä itsekin osalliseksi menestyksestä.”

 

Sukset alkoivat mennä todella ristiin heinäkuussa 2015.

Miekkailija sai Saksassa arvostetun Die Brücke -elokuvapalkinnon. Palkinto jaettiin poikkeuksellisesti neljälle elokuvalle, mutta profiililtaan se on varsin korkea.

Useat aiemmat voittajat ovat myös Oscar-voittajia, kansainvälisiä kassamenestyksiä tai kumpaakin, kuten tanskalainen Kosto ja saksalainen Muiden elämä.

”Gaalaan menivät tuottajat, ohjaaja, osatuottajat ja näyttelijöitä. Siellä oli myös Suomen elokuvasäätiön edustaja. Minulle ei ilmoitettu mitään. Luin asiasta lehdestä”, Heinämaa kertoo.

”Kysyin miksi. Vastaus oli, että osallistumiseni olisi aiheuttanut tuotantoyhtiölle lisäkustannuksia. Kutsuin menettelyä tökeröksi ja loukkaavaksi. Sen jälkeen minut on sysätty selkeästi ulos. On sanottu, että olen hankala ihminen.”

Miekkailija on kiertänyt kymmeniä festivaaleja. Golden Globe -ehdokkuus ja Oscar-shortilistille pääsy nostivat siihen kohdistuvaa kiinnostusta jälleen valtavasti.

Elokuvan kansainvälisen esittelyvihkosen teksteissä Heinämaa ainoastaan mainitaan kahdesti. Hänestä ei ole cv:tä, ei tietoja, ei kuvaakaan. Kai Nordbergistä on vihkossa kolme kuvaa.

”Kun kysyin, miksi minusta ei ole tietoja siellä eikä elokuvan verkkosivuilla, en saanut vastausta.”

Kun Heinämaa joulun alla kertoi tilanteestaan lyhyesti Facebookissa, tuotantoyhtiöstä otettiin yhteyttä.

”Nyt perusteena oli, että minusta ei ole heillä valokuvaa. Kerroin, että olin pariinkin otteeseen paikalla, kun kaikki muut näiden esitteiden kuvat otettiin, ja että koskaan ei sellaista valokuvaa ole erikseen pyydetty. Eli nyt syy olikin se, että minä en ole toimittanut valokuvaa, jota ei ole pyydetty. Kummallisella tavalla asiat kääntyvät näin päin.”

Kiistan tultua julkisuuteen Nordberg tarjoutui otattamaan Making Moviesin maksamalla ammattikuvaajalla valokuvan Heinämaasta.

 

Heinämaa korostaa, ettei hänellä ole ongelmia Klaus Härön kanssa. Päinvastoin, heistä on tullut tiimi: lähes kuvausvalmiina on kaksi käsikirjoitusta, jotka juuri Härön on määrä ohjata.

Toinen on Suomen kuningas, vuoteen 1918 sijoittuva tarina Friedrich Karlista, josta leivottiin Suomeen monarkkia. Sen tuotantoyhtiö on Solar Films.

Toinen on Tumma Kristus, kertomus taidemaailmasta, taidekaupasta ja alihinnoitellun mestariteoksen löytämisestä. Perin mutkikkaaksi tilanteen tekee, että Making Movies on sen tuotantoyhtiö. Taas Heinämaalle on maksettu vain murto-osa käsikirjoituksesta, ja sopimuksen mukaan loput maksetaan, mikäli elokuva saa tuotantotuen.

Käsikirjoituksen puolentoista vuoden työ on tehty. Heinämaan mukaan Tumma Kristus on käytännössä valmis tuote. Hän sai sen kirjoittamiseen tukea Suomen kulttuurirahastolta, joten velkaa ei tarvinnut ottaa. Varsinainen palkkio käsikirjoituksesta kuitenkin maksetaan vain, jos elokuva tehdään.

Tuo sopimus tehtiin ennen tilanteen kiristymistä kesällä. Heinämaa kertoo suostuneensa sopimukseen Making Moviesin kanssa Härön pyynnöstä: ohjaaja halusi, että hänellä ja tuottajilla on valmiina se seuraava hanke, josta voidaan Miekkailijan kansainvälisen markkinoinnin aikana kertoa rahoitusmielessä.

Heinämaa on valmis puhumaan vastakkainasettelusta julkisesti, vaikka se tarkottaisi riskiä, että Tumman Kristuksen käsikirjoituksen oikeudet jäävät maksetulla osasummalla yhtiölle, joka ei siitä riidan vuoksi elokuvaa tee.

”Mitä jos en puhu? Ei tämä parempaan suuntaan mene. Neljä vuotta olen ollut hiljaa. Kysyn, ei vastata.”

Heinämaa on miettinyt, mikä on syy siihen, ettei häntä ole haluttu kansainvälisiin tapahtumiin. Hän uskoo, että hänen läsnäolonsa veisi tuottajien kiinnostavuutta ulkopuolisten silmissä.

”Löysin tarinan, tapasin todelliset ihmiset, tunnen Haapsalun ja Leningradin, tiedän tästä historiasta, olen elänyt reaalisosialismissa, olen miekkailija, tiedän tarinan syvämerkityksistä enemmän kuin kukaan muu. Mitä tuottajalta voisi enää kysyä, jos me ollaan vierekkäin infotilaisuudessa? Että miten sä rahoitit tämän? Pelkään, että tämä on juuri niin raadollinen tilanne.”

 

Making Moviesin tuottaja Kai Nordberg kiistää, että Heinämaa olisi jätetty järjestelmällisesti ulkopuolelle. Hän myöntää, että Miekkailijan käsikirjoituksen viimeisistä versioista ei maksettu.

”Oli lumiongelma, joka piti korjata jotenkin. Tein tuottajana päätöksen, että tarinaa on muutettava. Anna halusi tehdä käsikirjoituksen muutokset itse. Sanoin, että hän saa osallistua halutessaan, mutta kaikki mitä käsikirjoituksesta maksetaan on jo maksettu. Anna vastasi, että tämä on hänen lapsensa, ja hän hoitaa asian loppuun asti.”

”Uskallan väittää, että Annan Miekkailijasta saama korvaus on suurin, mitä suomalaiselle esikoiselokuvakäsikirjoittajalle on maksettu. Statistiikkaa ei tosin ole.”

Die Brücke -palkintoon liittyen Nordberg toteaa, että tuottajana hänellekin on tuttua lukea palkinnoista vasta lehdestä.

Festivaalikäynneistä Nordberg sanoo, että Heinämaalle on tarjottu viittä matkaa, joista hän otti vastaan kaksi.

”En usko, että tässä maassa on toista käsikirjoittajaa, jolle on tarjottu yhtä monta reissua. Festivaalit kutsuvat yleensä ohjaajan.”

Nordberg sanoo, että Heinämaa ei lähettänyt kuvaansa keväällä, kun sitä pyydettiin suomalaista lehdistöesitettä varten. Kansainväliset esitteen sisältö on tuottajan mukaan tehty linjauksin, jotka amerikkalainen pr-firma saneli.

”Elokuvasäätiön Jaana Puskala sanoi, että toimikaa kuten amerikkalainen pr-toimisto neuvoo. Pr-toimistoksi valitsimme Mediaplanin Los Angelesista. Heidän vahva neuvonsa oli, että Yhdysvalloissa kaikki sisällöllinen puoli toimii ohjaaja edellä. Heidän ehtonsa ryhtyä hommiin kanssamme oli, että Härön on oltava aina tarvittaessa käytettävissä Los Angelesissa.”

”Kansainvälisestä mediainfosta jätettiin pois Heinämaa ja kuvaaja Tuomo Hutri, joilla oli omat sivunsa suomalaisessa lehdistöesitteessä.”

Nordbergin mukaan Heinämaa voi matkustaa vaikkapa Palm Springsiin omilla rahoillaan agenttia etsimään.

”Emme me sitä estä. Jos saamme Miekkailijan menestymään, Heinämaa löytää hyvän agentin. Auttaisin Annaa tässä, ellei hän suhtautuisi niin negatiivisesti.”

”Mitään riitaa ei olisi, jos elokuva ei olisi saanut tätä huomiota ulkomailla. Suurin hyötyjä tästä kaikesta on Anna Heinämaa. Klaus Härö on jo Los Angelesissa etabloitunut nimi, hän on ollut siellä ennenkin esillä.”

Nordberg sanoo haluavansa tehdä Heinämaan kanssa töitä Tumman Kristuksen parissa. Hän myös pahoittelee omaa työmääräänsä ja reissaamista.

”Me pyrimme viemään tätä elokuvaa eteenpäin. Minä ja Härö sulattelemme aikaeroja. Tässä ei ole mitään glamouria, vaan tämä on kovaa työtä. Heräämme kello 3.15 aamulla. Mielummin olisin koko tämän ajan kotona hoitamassa lapsiani.”

”Oscar-lippujen mahdollinen jako aikanaan ei ole vain Making Moviesin vallassa. Meillä on elokuvasta 51 prosentin osuus ja virolaisella ja saksalaisella tuotantoyhtiöillä loput. Me emme omista elokuvaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Suomesta tulee mahdollisimman monta tekijää esille, vaikka Oscar-gaalaan.”

Miekkailija-elokuvan traileri.

 

Heinämaata naurattaakin. Hän näkee tilanteessa myös yhteyden elokuvaansa.

Kornin yhteyden, hän myöntää.

”Tarinankerronnan syvätasolla verrataan aina kahta maailmankatsomusta. On protagonisti ja antagonisti. Miekkailijassa Nelis tuntee rakkautta lajiaan kohtaan. Minä tunnen samaa kirjoittamista kohtaan. Kuten elokuvassa, se on jotain, mitä ihmiseltä ei saa pois, vaikka häneltä veisi mahdollisuuden ulospääsyyn. Se on taimi, joka tulee läpi asfaltinkolosta.”

”Elokuvan rehtori on paljaaksiviljeltynä myyttinen ihmistyyppi: opportunisti, joka valvoo omaa etuaan ja jolla ei ole samaa rakkautta. Rehtori vaatii omaa etuaan suojelevien rakenteiden säilyttämistä. Miekkailijan syvätasolla on kysymys, kumpi näistä hahmoista on kestävämpi.”

”Vaikka Miekkailija sijoittuu 1950-luvulle, se voisi tapahtua missä vain ja missä valtarakenteessa tahansa. Välillä tuntuu, että elän sitä itse läpi. Tarinassa se hahmo, joka sanoo että sä et nyt vaan voi tälle mitään, on se rehtori.”

”Nyt tämä hahmo kulkee maailmalla myymässä mun tarinaa.”