Kriitikoille viritettiin embargoansa – onko uusi King Arthur -elokuva todella näin paska?

Tilanne on surkea ja nolo.

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Elokuvan King Arthur: Legend of the Sword ensi-ilta Suomessa on keskiviikkona 10.5. Tällä viikolla siitä järjestetään lehdistönäytös, kuten levittäjillä on tapana ja perinteenä.

Arvosteluille on asetettu embargo. Niitä ei saisi julkaista ennen kuin torstaina 11.5.

Siis ensi-illan jälkeen.

Kyseessä ei ole virhe. Se on erikseen todettu lehdistönäytöksen tiedoissa, eikä ihme, sillä virheeltähän tuo vaikuttaa.

King Arthur

Tämä on surkea ja nolo tilanne kahdesta syystä. On absurdi ajatus, että journalisteja voisi vaatia pitämään kiinni embargosta vielä sen jälkeen, kun teos on jo saatettu suuren yleisön nähtäväksi. Tervetuloa Neuvostoliittoon, ei kun Warner Brosin maailmaan!

Elokuvan tuotantoyhtiö rakentaa ansaa: jos toimittaja/kriitikko menee lehdistönäytökseen ja allekirjoittaa saliin astuessaan embargopaperit tuolla päivämäärällä, hän sitoutuu olemaan arvioimatta teosta ennen kuin 11.5. Journalistisesti paperi tosin ei ole sitova. (Olen kirjoittanut elokuvakritiikkoembargoista muun muassa vuoden 2014 Godzillan aikaan sekä tuottajan suututtua The Girl with the Dragon Tattoon ensimmäisestä arviosta. Kummassakin blogauksessa myös kerroin omista kokemuksistani ja tilanteiden ristiriitaisuudesta.)

Embargositoumus voi toki vaikuttaa juridisesti tai ainakin henkisesti painavalta. Sopimustahan siinä solmitaan: saan katsoa etukäteen, mutta en kirjoita ennen kuin teille sopii. Nyt kyse on kuitenkin vain höperöstä painostamisesta.

Miksi Warner Bros toimii näin?

Suurin nolouden syy on se, etten millään keksi ilmeisempää tapaa, jolla elokuvayhtiö voisi kuuluttaa, että tämä leffamme nyt on kuulkas aivan järjettömän paska. Onko se tosiaan sitä, en tiedä ennen ensi-iltaa, koska ainakaan tällaiseen ansamaiseen pressinäytökseen en uteliaisuudestakaan mene – enkä suosittele kenenkään itseään ja ammattiaan kunnioittavan toimittajan tai kriitikon menevän.