Koronakaaos pahenee, häiriköistä tulee sankareita – ohittaako striimaus elokuvateatterit Netflixin ja Disneyn johdolla?
Elokuvien jakelutapojen maailmassa kaikki on vinksin vonksin sekä heikun keikun – etenkin Yhdysvalloissa.
Muutama päivä sitten uutisoitiin suuren Cineworld-ketjun sulkevan ovensa määräämättömäksi ajaksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Kun ei tule uusia Hollywood-elokuvia, ei kannata olla auki.
Pian kilpailija AMC, maailman suurin elokuvateatteriketju, ilmoitti pysyvänsä auki myös pandemian pahasti koettelemassa Yhdysvalloissa.
Tämä oli hyvin jännittävää: AMC:n toimitusjohtaja Adam Aron mainitsi perusteluissaan erikseen diilin, jonka AMC on tehnyt elokuvastudio Universalin kanssa.
Diili – siitä, että AMC suostuu esittämään Universalin elokuvia, jotka menevät pikavauhtia tavallista kalliimpaan (”premium”) striimaukseen – tuli toki julki jo heinäkuussa, mutta nyt se tosiaan on jo eräs perustelu sille, miksi elokuvateatteriketju AMC pärjääkin tässä vaikeassa ajassa. Sopimukseen nimittäin kuuluu, että AMC saa jonkin siivun Universalin striimaustuloista kyseisistä elokuvista.
Vielä keväällä AMC julisti sotaa eli kieltäytyvänsä kokonaan Universalin elokuvien esittämisestä, kun Universal oli ilmoittanut ryhtyvänsä jakelemaan joitain uutuuksiaan striimaukseen poikkeuksellisen pian elokuvateatteriensi-illan jälkeen. Yleensä alalla on edellytetty kolmen kuukauden yksinoikeusikkunaa elokuvateattereille ennen kuin uutta elokuvaa saa jaella digialustoilla tai tallenteina.
Universal sai AMC:n täyskäännökseen lupaamalla siivun tuotoista. Muut studiot eivät ole vielä vastaavia sopimuksia julkisuuteen tuoneet.
Nimenomaan Yhdysvalloissa elokuvateatterit ovat olleet vaikeuksissa jo ennen korona-aikaa. Niitä on ollut liikaa, ja katsojamäärä ei ole siellä kasvanut pitkään aikaan, mikä voi johtua Hollywoodin tarjonnan yksipuolistumisesta.
Korona-aika kiihdyttää jo aiemmin pinnan alla ollutta painetta striimauksen kehittämiseen yhä tärkeämmäksi jakelukanavaksi eli tulonlähteeksi yhä nopeammin valkokangasensi-illasta alkaen. Eräs motivaattori on tuhdimpi osuus siitä, mitä kuluttaja maksaa. Välikäsiä on vähemmän, esimerkiksi Disney+:n tapauksessa ei lainkaan. Suoratoistopalvelullaan Disney myy nyt yhtiön historiassa ensimmäistä kertaa sisältöä suoraan kuluttajille.
Mutta: muun muassa Disneyn Mulanin heikosta striimausmenestyksestä – koronasyistä suurelokuva siis julkaistiin tai julkaistaan useimmissa maissa yksinomaan striimaukseen – johtuen ei tarvitse ajatella, että suurimpia elokuvia tulisi jatkossakaan kotikatseltavaksi ihan ensimmäisessä portaassa.
Ei vaikka nyt voisi kuvitella, että valtavasta määrästä lykättyjä isoja elokuvia kannattaisi purkaa osa striimausjakeluun.
Kuvio ei nimittäin oikein toimi vielä bisneksenä.
Kunnollisia taloudellisia onnistumisia niistä harvoista tämän vuoden elokuvista, jotka jo päätettiin siirtää valkokangas edellä -ajattelusta striimaukseen tai sekä valkokankaalle että striimaukseen, ei nimittäin ole välttämättä ollut kuin Universalin Trolls: World Tourin Amerikan-jakelu keväällä. (Euroopassa eli Suomessakin se tuli nyt syksyllä valkokankaille.) Se oli tuottoisa veto. Lasten / perhe-elokuvauutuus sai ihmiset maksamaan tavallista korkeamman premium-striimausvuokran juuri oikeaan aikaan, kun Yhdysvalloissa oltiin eristyksissä kotona.
Periaatteessa muitakin menestyksiä voisi olla, mutta jostain syystä Trolls: World Tour on ainoita, josta on julkaistu lukuja. Jostain syystä muiden vastaavien lisämaksullisten striimausjulkaisujen tiimoilta on vallinnut hiljaisuus tai on annettu täysin ympäripyöreitä lausuntoja odotetusta menestyksestä. Myös Mulanista ainoat Disneyn kommentit ovat olleet peruspositiivisia, vaikka sen julkaisu nimenomaan ei ole Disney+:n tilaajalukuihinkaan vaikuttanut. (Yhdysvalloissa Mulan siis oli ja on Disney+:n tilaajien katsottavissa lisämaksua vastaan. Se tulee joulukuussa katsottavaksi kaikille Disney+ -tilaajille, myös Suomessa.)
Syy on aika selvä. Jos todella suuria onnistumisia olisi, niistä kyllä rummutettaisiin, heti. Jokainen tätä uutta kultamunaa tavoitteleva haluaisi olla myös yksi ensimmäisistä juhlituista voittajista.
Kun kokonaista alaa myllerretään, uudessa onnistujat ovat sankareita, mutta disruptiohommillaan mutaan jäävät saavat vain häirikön leiman.
Voittajiin ovat toki kuuluneet AppleTV+ ja Netflix. Ne eivät pyydä lisärahaa uutuuksista, vaan kaikki nimikkeet kuuluvat kuukausimaksuun. Ensinmainittu osti Tom Hanks -leffa Greyhoundin, joka onkin ollut palvelun harvoja sisäänheittonimikkeitä. AppleTV+:n valikoima on edelleen todella, todella suppea, joten Apple on takuulla tekemässä lisähankintoja.
Netflix taas on ostanut useita elokuvia studioilta ja ostaa varmasti lisää, jos niitä tarjolle tulee. Mutta eivät studiot niistä isoista ja odotetuimmista nimikkeistä luovu. Nämä tapaukset ovat suurimmillaan sellaisia kuin Aaron Sorkin -laatudraama The Trial of the Chicago Seven, jonka Netflix osti Paramountilta valmiina ja joka tulee palveluun ensi viikolla. Ja sekin oli ehkä alusta asti nimike, joka jotenkin sopii kotikatseluun enemmän kuin kankaalle. Sorkin tunnetaan laatutelevisiosta ja oikeussalidraama on usein lajityyppinä ihan muuta kuin ison kankaan spektaakkeli.
Oscareita tavoitteleva The Trial of the Chicago Seven tuotiin nyt lähinnä Netflix-jakelua markkinoivaan minilevitykseen Suomessakin. Tuttuun tapaansa Netflix pimitti katsojaluvut. Tietojeni mukaan elokuva sai alle sata katsojaa Suomen valkokankailta ensi-iltaviikonloppunaan.