007-elokuva siirtyi taas melkein puolella vuodella ja teatteriketju sulkee ovensa – kotimaisen elokuvan harteilla on nyt suuri taakka

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perjantai-iltana tuli tieto: No Time to Die, odotettu uusi Bond-elokuva, siirtyy koronatilanteen vuoksi taas.

Ensi-ilta on vasta pääsiäisenä 2021. Nyt elokuva nähdään siis (aikaisintaan) vuosi sen jälkeen, kun ensi-illan alun perin piti olla. No Time to Die oli keväällä ensimmäinen todella suuri elokuva, jonka julkaisua lykättiin koronan vuoksi.

Odotus on kerta kaikkiaan pitkä: ensimmäinen pitkä trailerikin julkaistiin jo vuoden 2019 lopulla, siis puolitoista vuotta ennen kuin elokuva nähdään.

Alalla oli arvioitu, että Bond olisi se iso Hollywood-elokuva, joka ei siirry: koronakauden ainoa suuri Hollywood-ensi-ilta Tenet menestyi aika hyvin Yhdysvaltojen ulkopuolella, ja nimenomaan Bondit ovat elokuvia, joiden liikevaihdosta suhteellisesti hyvin suuri osa tulee muualta kuin Yhdysvalloista.

No Time to Dien piti tulla valkokankailla marraskuun puolivälissä. Ehkä pitkää uutta siirtoa perusteltiin Euroopan taas pahenevalla tilanteella, ehkä ennusteilla uudesta lockdownista Iso-Britanniassa, jossa Bondit ovat erityisen suosittuja. (Muita erityisen bondeja maita ovat Pohjoismaat, etenkin Suomi.)

Kuten monet elokuvien siirtopäätökset, Bondinkin viskaus tapahtui yllätyksenä. Vielä perjantaina päivällä ainakin brittikollegani sopivat No Time to Dien pr-väen kanssa elokuvan tekijähaastatteluja.

Tämä on varmaa: No Time to Dien poistuminen vuoden 2020 julkaisukalenterista on aivan hirveä isku elokuvateattereille.

Nyt monen yrittäjän sydän hakkaa. Ainoat vuodelle 2020 jäljelle jääneet isot Hollywood-elokuvat ovat nyt Disneyn Pixar-animaatio Soul (marraskuu USAssa, joulusesonki Suomessa) ja joululle päivitetyt Warnerin Wonder Woman 1984 ja Dune. On muutamia pienempiäkin, kuten Disneyn tallista tulevat Fox-tuotannot, menestysodotuksiltaan parikin pykälää pienemmät Free Guy ja Kuolema Niilillä. Tällä hetkellä odotusarvo on, että näistäkin osa lykätään.

Englanninkielisessä maailmassa elokuvateattereilta puuttuvat nyt paria nimikettä lukuunottamatta ainakin jouluun asti ne uudet elokuvat, joita suuri yleisö katsoisi.

Niinpä elokuvateattereita pannaan kiinni.

Ensimmäisenä ovet sulkee Cineworld-ketju Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Se on maailman toiseksi suurin elokuvateatteriketju, edellä on vain AMC, johon Finnkinokin kuuluu.

Yhdysvalloissa Regal-nimellä toimiva Cineworld on 543:llä teattereillaan ja 7155:llä salillaan Pohjois-Amerikan toiseksi suurin ketju. Iso-Britannissa ja Irlannissa sillä on 128 teatteria ja 1180 salia.

Uutisen kertoi Sunday Times etusivullaan mainiten 5500 työpaikan olevan uhattuna (nuo siis ainoastaan Iso-Britanniassa ja Irlannissa), ja uutista siteeraavat nyt mediat ympäri maailmaa. Cineworld ei ole tietoa vahvistanut.

Suomessa elokuvateatterien pääseminen vaikean ajan yli edes jotenkin alkaa olla nyt tyystin kotimaisten elokuvien harteilla.

Meillä vain kahta kotimaista elokuvaa on siirretty. Keskiajalle sijoittuva komedia Peruna otettiin juuri pois lokakuun puolivälin ensi-iltapäivästään. Uutta päivää ei ole kerrottu. Muumipeikko ja pyrstötähden (1993, ja kyseessähän on tosiasiassa japanilainen animaatio) jotenkin käsitellyn uuden version uusintaensi-ilta piti olla syyskuun alussa, mutta nyt se on marraskuussa.

Tänä viikonloppuna ensi-iltaan tullut Tove on vetänyt ilmeisen hyvin katsojia (hyvin etenkin ruotsinkieliseksi elokuvaksi) ja pian tulee uusi Risto Räppääjä. Valitettavasti niiden jälkeen ei loppuvuodelle ole juurikaan päivätty kotimaisia, joista ennustettaisiin varsinaisia suuren yleisön suosikkeja – puhutaan nyt vaikka sadasta tuhannesta katsojasta, joka normivuonna ei vielä ole mikään meganumero. Joulun luontodokumentti Tunturin tarina taitaa olla seuraava hittioletettu.

Iloisia yllätyksiä toki saattaa olla tulossa. Seuraavat kotimaiset ensi-illat Nimby ja Ensilumi ovat omalaatuisia ja onnistuneita elokuvia, joille soisi myös katsojia – vaikea kuvitella kenenkään pettyvän kumpaankaan, jos tietää suunnilleen mitä on menossa katsomaan.

Valonpilkahduksiksi paitsi laadultaan, myös yllättävältä menestykseltään voidaan jo laskea dokumenttielokuvat Lost Boys ja Aalto. (Etenkin Reindeerspottingin jatkon Lost Boysin vetovoima on ollut hurja: se sai jo ensimmäisellä esitysviikollaan reilut 20 000 katsojaa, mikä olisi normaaliaikanakin dokumentille erittäin kova luku. Elokuvaa kiistatta odotettiin, mutta salikohtainen katsojamäärä paljastaa, että koko korona-aikana salit ovat olleet yhtä täynnä ainoastaan Tenetissä. Melkoinen saavutus tajunnanvirtateokselle.)

Pitkälti Lost Boysin ansiosta viime viikon lipunmyynti Suomen elokuvateattereissa oli ”vain” 40 prosenttia jäljessä viime vuoden vastaavasta viikonlopusta. Valitettavasti on aika vähän syytä odottaa, ettei pian palata heikompaan. Edelleen viikkokatsojatilaston kakkosena jatkavan Tenetinkin vetovoiman hiipuessa uutta Hollywoodia ei vain ole tulossa.

Kun lipunmyyntiluvut ovat viikosta ja kuukaudesta toiseen noin 60 prosenttia heikommat kuin normaalisti, ei tarvitse olla matemaatikko laskeakseen, ettei muutenkin pienillä marginaaleilla sinnittelevä elokuvateatteriala (muistetaan että suurin osa Suomen teattereista on yksityisiä pienyrityksiä) on ns. kusessa.

Eräs syy siihen, että kotimaisiakaan kovin isoja ensi-iltoja ei ole marraskuulle ja sen jälkeen päivätty, oli nimenomaan No Time to Die. Elokuvalevittäjät tietävät, että jos jonkun kanssa on paha kilpailla, niin Bondin.

No, nyt ei ole sitä Bondiakaan, jonka piti pelastaa loppuvuodesta se mikä on pelastettavissa.