Disney veti maton – koronalykkäykset heittivät Spielberginkin vuodella eteenpäin
Näin leveää rytinää ei kai odotettu, mutta niin se menee.
Tenet ei pelastanut elokuvateattereita Yhdysvalloissa. Katsojaluvut ovat siellä surkeita. Amerikkalaiset eivät ole palanneet valkokankaiden luo. Hollywood on sekaisin.
Markkinajohtaja Disney siirsi eilen useimpia tulevia kärkielokuviaan reippaasti eteenpäin. Steven Spielbergin uuden West Side Storyn piti olla suuri jouluelokuva (ja suuri Oscar-elokuva). Joulu vain vaihtui: Spielbergin musikaali nähdään jouluna 2021, ei tänä vuonna. Samoin lähiviikoilta lähti pitkälle ensi vuodelle uusi Kuolema Niilillä. Sen lokakuista ensi-iltaa pedattiin uudella trailerilla vain muutama viikko sitten.
Marvel-elokuvat lykkääntyivät kategorisesti eteenpäin. Black Widow, jonka piti alun perin olla vuoden 2020 ensimmäinen Marvel-seikkailu huhtikuussa, oli uudelleen ajoitettu lokakuulle. Höps. Se nähdäänkin vasta keväällä 2021. Samalla muut Marvel-jättileffat, kuten The Eternals, lykättiin myös kuukausien päähän.
Vuosi 2020 on siis ensimmäinen pitkään aikaan, kun uutta Marvelia ei tule kankaalle lainkaan.
Disneyn tulevista ensi-illoista kahdesta pidetään vielä kiinni vuonna 2020. Pixarin Soul saa nyt lokakuussa maailmanensi-iltansa Rooman elokuvafestivaaleilla. Alun perin sen piti tulla toukokuussa Cannesiin, eli se on ollut ”vain” puolisen vuotta valmis. Maailmanlaajuinen levitys seuraa loppuvuodesta. Toinen tuleva on scifitörmäilykomedia Free Guy, joka on Foxilta Disneylle periytynyt Ryan Reynolds-juttu – tuskin megaleffa.
Käytännössä Disneyn veto on hirveä isku elokuvateattereille maailmanlaajuisesti. Yhdysvaltojen (ja muidenkin maiden, joissa virustilanne on paha) koronastrategian epäonnistumisen tai puutteen vuoksi Hollywood-massaviihdettä ei ole juurikaan tulossa enää tänä vuonna, eikä ennen kevättä.
Ratkaisusta voidaan tehdä eräs, ei enää yllättävä johtopäätös: Mulanin nettijulkaisu epäonnistui. Kalliin ja pitkään markkinoidun uuden Mulanin piti olla Disneyn suuri kevätelokuva valkokankailla ympäri maailman. Pandemian vuoksi sitä lykättiin ja lopulta se pantiin eräänlaisena valtavana koepallona Disney+-palvelun kautta vuokralle. Vetovoima ei riittänyt, kyllin monet eivät olleet valmiita maksamaan parin elokuvalipun ekstrahintaa vuokraamisesta. Tuliko ilmiötä? Eipä kai. Kiinan elokuvateatterilevityksen floppaamisesta on syytelty myös piraattiversioita, jotka striimaus muualla maailmassa mahdollisti. Suomeen Mulan on tulossa Disney+:aan joulukuussa, ja aika vähiin on sen odotus nähdäkseni hiipunut.
Se siitä kokeilusta siis. Siirtämällä valkokankaalle tarkoitettu ja valkokangastuloutukseen suunniteltu megaelokuva striimaukseen ei rahaa tule tarpeeksi. Ratkaisu toki toimii jos halutaan sisäänheittotuotteita striimauspalvelulle, mutta tulkinta Mulanin perusteella juuri nyt on, että itse teos siinä viskataan bussin alle.
Kun katsoo Suomenkin koronanumeroiden nousua (ja katsojalukujen kovin kovin hidasta nousua), kovin vaikea on Disneyta paheksua. Meilläkin elokuvateatterien asiakasmäärä oli taas viikonloppuna 65 prosenttia jäljessä vuoden takaisesta. Nousua ei näy. Vaikka elokuvateattereissa on turvallista – kapasiteettirajoitukset ovat tiukat, turvaetäisyyksiä noudatetaan ja hygienia-asiat otetaan muutenkin vakavasti – jos sinne meneminen ei tunnu hyvältä, mitäpä sitten siihen sanomaan.
Yhdysvalloissa odotetaan elokuvakäyntien jäävän tänä vuonna jopa 80 prosenttia jälkeen viime vuodesta.
Nopealla laskennalla pelkästään nuo tämän vuoden puolelta nyt siirretyt Disneyn elokuvat vievät tässä hiljaisessakin ajassa elokuvateattereilta Suomessa jopa pari sataa tuhatta katsojaa.
Etenkin kun ajattelee Suomen yli sataa pientä yksityistä leffateatteria, ei kai mitään elokuvaa koskaan ole odotettu niin kuin uutta Bondia. Juuri nyt näyttää siltä, että se on hyvinkin koko loppuvuoden ainoa kansainvälinen massaelokuva.
Ja sitäkin painavampi. Suomi rakastaa 007:aa. Vaikka No Time to Die saisi vain puolet siitä katsojamäärästä, jonka edeltäjä Spectre meillä vuonna 2015 normaalioloissa tavoitti, se olisi aivan ylivoimaisesti vuoden 2020 katsotuin elokuva. Ensi-iltaan vain on yhä melkein kaksi kuukautta. Vaikka mitä tapahtuisi, No Time to Die olisi varma suomalaiset liikkeelle saava vetonaula – ainakin jos ei tule uusia, salit sulkevia rajoituksia.
Kotimaisten harteilla on myös paljon. Niiden ensi-iltoja ei ole juurikaan lykätty. Uusi Risto Räppääjä tulee pian. Tovessa on potentiaalia. Komedia Peruna yrittää uutta, ja siinä on hauskoja tuttuja tyyppejä. Ohjelmisto on muutenkin varsin monipuolista, etenkin pientä arthousea tulee ihailtavan paljon täyttämään kankaita Hollywoodin puutteessa. Oikeastaan nyt Helsingissä tarjonta on harvinaisen monipuolista, vaikka rahaa ei tällä monimuotoisuudella tehtäisikään. Pakkohan siitä on olla iloinen, että Kirjavan linnun kaltainen erikoisuus tulee Suomessa levitykseen.
Epäilemättä osa katsojista valitsee massaviihteen puutteessa jotain muuta, epäilemättä osa jotain pientä ja laadukasta. Tätä voi pitää valonpilkahduksena – mutta kestävyyden kannalta myös isossa kuvassa kangastuksena. Kuten Tenetin menestys (Euroopassa) osoitti, jättimarkkinoinnilla ja ison tuntuisella tuotteella on vain ihan oma vetovoimansa. Tarvitaan jyräleffoja, jotta kulut saadaan katettua.
Elokuvateattereilla ei ole ikinä ollut tällaista tilannetta.
Sota-aikanakaan niitä ei pidetty pitkiä kausia kiinni, ja sota-aikanakin niissä käytiin. Pikkuteatterien omistajia maalla eivät ehkä klassikkonäytökset, arthouse ja muu sinänsä hyvinkin arvokas kulttuurisisältö auta. Joillekin heistä tunnelin seuraavat valonpilkahdukset ovat todennäköisemmin vastaantuleva juna, konkurssi.
Eikä kukaan tiedä, milloin tilanne voisi normalisoitua, ja millaiseksi.