Näin Suicide Squadista tuli se sekasotku, joka se on

Profiilikuva
Blogit Kuvien takaa
Kalle Kinnunen on vapaa toimittaja ja Suomen Kuvalehden avustaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaikki supersankarielokuvat eivät ole kehnoja, mutta jotkut todella ovat. Tänään ensi-iltaan tuleva Suicide Squad on saanut huonon vastaanoton kriitikoilta. Amerikkalaisessa Rotten Tomatoes -kritiikkiaggregaattorissa sen lukema on tällä hetkellä 27%. Se tarkoittaa, että 73 prosenttia mukaan luetuista ammattilaisarvosteluista on negatiivisia.

Sama lukema on edellisellä DC-supersankarielokuvasarjan leffalla Batman v Superman.

Itse suhtauduin Suicide Squadiin jossain määrin kriittisesti.

Mikä mättää? Tuotetta on hiottu pitkään ja isolla rahalla. Erään konsensuksen tavoittava Rotten Tomatoes -lukema on silti todella huono etenkin verrattuna kilpailevan supersankarielokuvasarjatuottajan Marvelin viimeisimpiin leffoihin. Captain America: Civil Warin lukema on peräti 90%, sitä edeltäneen Ant-Manin 81% ja esimerkiksi Guardians of the Galaxyn 91%. (Eurooppalaiset elokuvakriitikot ovat supersankarijuttuja kohtaan selkeästi kriittisempiä kuin amerikkalaiset, joilla on yliedustus Rotten Tomatoesissa.)

The Hollywood Reporter julkaisi jutun, jossa kerrotaan Suicide Squadin tuotantoprosessista. Haasteiden lista on pitkä: kiire, ohjaaja David Ayerin kokemattomuus jättituotannon luotsaajana, valtava stressi, sillä miljardisijoituksena DC-elokuvasarja on Warner-studiolle melkein elämän ja kuoleman kysymys.

Tällaisten jättituotantojen rakentaminen on usein enemmän komiteavetoista tuotekehittelyä kuin perinteisellä tavalla luovaa elokuvantekoa, mutta tässä kulissien takaisessa tarinassa mennään pitkälle.

Jutun mukaan Suicide Squadin sävyn muuttamiseen tuli kuvausten jälkeen suuri paine. Yleisön kiinnostus Batman v Supermaniin laski heti ensi-iltaviikonlopun jälkeen. Kolkon (ja koomisuuteen asti tosikkomaisen) elokuvan vastaanotto ei ollut ainakaan paras mahdollinen. Miten korjata asia?

Studiopomojen mielestä Suicide Squad ei vastannut trailerin asettamia odotuksia. Sitä leikattiin useilla tiimeillä. Tekeillä oli jutun mukaan kaksi aivan eri versiota. Ohjaajalla oli synkkä versio, studio (lue: Warnerin markkinointiosasto) teki kevyempää. Mentiin kahteen eri suuntaan.

Lisäkuvaukset elokuviin ovat yleisiä, eikä niiden tekemisen perusteella voi päätellä muuta kuin sen, että hommaan panostetaan. Konsensusversion yhdistämistä varten tarvittiin lisäkuvaukset, joiden on arviotu maksaneen lähemmäs kymmenen miljoonaa euroa. Paljon rahaa, vaikka toki puhutaan elokuvasta, jonka budjetti on luokkaa 150 miljoonaa euroa.

Isot rahat, eriävät näkemykset, kiire, kiire. Kun näin ison leffan markkinointi on käynnissä, päätetyn elokuun alun ensi-illan siirtäminen on käytännössä mahdotonta.

”A lot of panic and ego instead of calmly addressing the tonal issue”, luonnehtii eräs The Hollywood Reporterin lähde. Kesäkuussa, kun lopullista versiota hakattiin hädässä kasaan, ohjaaja Ayer antoi agentilleen potkut, siirtyi toiselle agentuurille – ja palasi edelliseen agentuuriin päivää myöhemmin. Syynä lienee tyytymättömyys agentin kykyyn pitää Ayerin puolta. Samoihin aikoihin Warner jättäytyi Ayerin Bright -hankkeen tarjouskilpailusta (hankkeen nappasi Netflix). Ei mennyt kuin Strömsössä. Ulkopuolelle tuollainen pomppiminen näyttää pahalta.

Tänään teattereihin saapuu konsensusversio. Ainakin siinä on enemmän studion kaipaamaa huumoria, jonka merkitykseen supersankarileffan voimavarana uskotaan Deadpoolin menestyksen myötä enemmän kuin vuosikausiin. Epäjohdonmukaisuuksia on helppo osoittaa. Keskeisiä hahmoja esitellään ikään kuin kahteen kertaan, ja niin edelleen.

Suicide Squad on valmiina erinomainen muistutus siitä, että elokuva tarvitsee johtoajatuksen ja näkemyksellisen tekijän. Tyylien sekamelska ei tarjoa jokaiselle jotain, vaan se on tyylitajuttomuutta. Se korostaa leffan kaikkia muita huonoja puolia (ja tässä niitäkin riittää). Odotetun ”kreisin” supersankarileffan ensi-iltamenestys on toki taattu, mutta katsojien on vaikea kuvitella innostuvan tästä sotkusta ja suosittelevan sitä eteenpäin.

The Hollywood Reporterin jutussa mainitaan kaipuu aikaan, jolloin kuvaa rakensivat leikkaaja ja apulaisleikkaaja. Silloin luovat langat olivat ennen kaikkea ohjaajan käsissä ja viimeinen sana (etenkin Hollywoodissa) tuottajalla. Se lienee näiden isojen tuote-elokuvien kohdalla yhä harvinaisempaa.

Nyt niiden muodosta sanoo viimeisen sanan studion markkinointiosasto.

Supersankarielokuvista ja Hollywoodista lisää tänään 5.8. ilmestyneen Suomen Kuvalehden numeron 31/2016 artikkelissa Pelkkää superia.