Viikon kulttuurivinkit
Vapaa Taidekoulu juhlii, HBO:lla kehuttu tv-sarja ja Waterboysin Dennis Hopper -levy kolahtaa.
Näyttely: Vapaan taidekoulun 90-vuotisnäyttely HAMissa
Vuonna 1935 perustettu Vapaa Taidekoulu on tarjonnut vaihtoehtoja akateemiselle taideopetukselle ja puolustanut moderneja suuntauksia. 90-vuotisnäyttely etenee alkuajoista nykypäivään. 39 taiteilijaa ovat olleet koulun opiskelijoita tai opettajia. Yngwe Bäck (1904–1990) opetti Vapaassa Taidekoulussa 1940-luvulla.
Teos (yllä): Auli Järvelän Syksy II. © Helsingin taidemuseo/Helsinki Art Museum.
Vapaa 90. HAM (Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki) 4.1.2026 asti.
Tv-sarja: The Last of Us on yksi kehutuimmista HBO-tuotannoista vuosiin
Videopeliin perustuva tarina, jossa zombit riivaavat apokalyptista maailmaa, ei kuulosta parhaalta lähtökohdalta laatusarjalle. Silti The Last of Us on yksi kehutuimmista HBO-tuotannoista vuosiin.
Ensimmäisellä tuotantokaudella sarja seurasi umpimielisen Joelin (Pedro Pascal) ja Ellie-nimisen teinitytön (Bella Ramsey) yhteistä matkaa. Ellie on immuuni zombivirukselle ja siksi myös ihmiskunnan ainoa toivo.
Ensimmäistä Last of Us -videopeliä myytiin yli 8 miljoonaa kappaletta. Pelin kakkososa jakoi fanit jyrkästi eri leireihin. Osa pelaajista, joista valtaosa on nuoria teinipoikia, vihasi muun muassa sitä, että Ellie paljastui homoseksuaaliksi ja erityisesti sitä, että…
Enempää ei kertoa voi juonta liikaa avaamatta. Ne katsojat, jotka ovat jo nähneet The Last of Us -kakkoskauden toisen jakson, tietävät, mikä tapahtuma järisyttää sekä pelin että tv-sarjan maailmaa.
Jos harkitset katsomisen lopettamista tuon jakson jälkeen, harkitse uudelleen. Myös kakkoskausi tarjoaa huikeiden näyttelijäsuoritusten lisäksi perustavalaatuisia kysymyksiä koston ja oikeuden suhteesta, viattomuuden tuhoutumisesta ja moraalin koko värikartasta. Yksi sarjan tärkeistä innoittajista on ollut Cormac McCarthyn legendaarinen Tie-romaani. The Last of Us pärjää vertailussa.
The Last of Us. Kausi 2. Max.
Leena Sharma
Levy: The Waterboysin Life, Death and Dennis Hopper on julmetun hyvää musiikkia
Noin kymmenen vuotta sitten Mike Scott kävi Dennis Hopperin 1960-luvulla ottamista valokuvista kootussa näyttelyssä. Scott vaikuttui siinä määrin, että alkoi perehtyä Hopperin vaiheisiin toden teolla. Life, Death and Dennis Hopper on pähkähullu teemalevy Hollywoodin pahan pojan elämästä ja samalla amerikkalaisesta populaarikulttuurista 1950-luvulta lähtien.
Mike Scott on aina ollut avoin intohimon kohteidensa suhteen. Heti The Waterboysin ensimmäinen single kertoi Patti Smithistä.
Life, Death and Dennis Hopper on The Waterboysin kymmenes albumi 2000-luvulla. Sen ensimmäisessä laulussa Dennis Hopper (1936–2010) jättää lapsuudenkotinsa Kansasissa. Viimeisessä kerrataan, mitä kaikkea hän oli: ”Rebel without a cause, man, what a showstopper!” Niiden välissä perataan Hopperin elämän tähtihetket ja pohjakosketukset.
Albumikokonaisuus on 25 kappaleen kiehtova song cycle. Leikkaukset ovat rajuja, kuin joku räpläisi autoradiota löytämättä mieluista kanavaa – äänekästä kitararockia, raukeaa americanaa, yökerhoviihdettä, lyhyitä monologeja ja niin edelleen.
Materiaalista olisi voinut tiivistää sovinnaisen rocklevyn, mutta oliko Dennis Hopper sovinnainen? Life, Death and Dennis Hopper -albumia on julmetun kiva kuunnella juuri siksi, että Scott ei epäröi vaan lataa ilman pidäkkeitä.
The Waterboys: Life, Death and Dennis Hopper. Sun Records, 2025.
Tämä on lyhennelmä Tero Alangon kirjoittamasta arviosta.