Takaisin 1970-luvulle
Turkka Koivisto on Suomen ainoa verkkaritehtailija.
Tiskillä on lankapuhelin, kuvaputki-tv ja vanhoja aikakauslehtiä. Seinällä komeilee Lasse Virénin muotokuva. Tapetit hehkuvat aistikkaan ruskeina ja keltaisina, samoissa sävyissä kuin Nousun valmistamat urheiluvaatteet.
”Maailma on mennyt liian nopeatempoiseksi. En ole siinä oikein kotonani”, toteaa Suomen ainoa verkkaritehtailija Turkka Koivisto.
Ensimmäiset tamperelaisen Nousun valmistamat verryttelypuvut myytiin joululahjoiksi vuonna 2016. Seuraavana vuonna sinisten verkkarien seuraksi tuli muitakin värejä. Nykyään Nousu valmistaa myös t-paitoja, collegepaitoja ja urheiluhousuja.
T-paidoissa lukee since 1973. Kyseessä on Koiviston syntymävuosi.
Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Turkka Koivisto ei pystynyt nostamaan itselleen palkkaa. Keväällä 2020 iski korona. Silloin hän haki lähikaupasta ristikkolehtiä ja meni sohvalle makaamaan. Oliko tämä tässä, Koivisto mietti.
Parin viikon päästä nettikaupan tilaukset kääntyivät vahvaan nousuun.
”Mediassa oli silloin suosi suomalaista -kampanjoita. Uskon, että ne ovat ainakin osa selitystä”, Turkka Koivisto kertoo.
Kun verkkarien kysyntä kasvoi, Nousu-yhtiön täytyi perustaa oma ompelimo. Kaikki muut tuntuivat tekevän kasvomaskeja.
”Mentiin nollasta sataan kuukaudessa. En ollut ennen perustanut ompelimoa enkä mitään muutakaan.”
Ompelijat kertoivat Koivistolle, mitä koneita tarvitaan. Hän pisti tilaukset sisään ja veti tapettia seinään.
Nyt Nousun ompelimossa valmistetaan kymmenkunta verryttelypukua päivässä. Välillä tehdään muita vaatteita. Tällä hetkellä ompelimossa työskentelee neljä ihmistä.
Juha Mieto kertoi Koivistolle, että Kurikan Ryhdin verkkaripuku oli aikoinaan juhlavaate. Sitä arvostettiin. Se päällä ei menty perunapellolle.
Nousun ryhdikkäät verryttelytakit ovat katuvaatteita. Ne on suunniteltu käytettäväksi farkkujen tai sortsien kanssa.
”Mulle tämä on merkittävää kulttuuriperinteen jatkamista”, Tuukka Koivisto sanoo.
”Olen kiinnostunut urheiluvaatteista, toiset jostain muista jutuista.”
”Toinen tärkeä asia on, että en halua rahoittaa ylikansallista bisnestä. En tykkää ajatuksesta, että Eurooppa on suunnittelutoimisto ja Kiina on tehdas.”
Nousun tuotteissa on maksimoitu suomalaisen työn osuus. Ne ovat handmade in Finland. Se tarkoittaa, että verkkareissa käytettävät materiaalit leikataan ja ommellaan käsin.
”Tähän asti vaatteissa käytetty materiaali myös värjättiin Suomessa. Kesäkuussa toinen suomalaista värjäämöistä meni konkurssiin”, Turkka Koivisto kertoo.
”Nyt näyttää siltä, että joudumme osittain värjäämään Virossa.”
Kiinnostus Nousu-yhtiön tuotteita kohtaan on niin vilkasta, että tuotanto ei meinaa pysyä perässä. Koivisto uskoo, että mieleltään positiivinen pienteollisuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Se tosin vaatii oikeanlaisia ihmisiä.
”Heidän pitää olla vähän elämää nähneitä. Pitää olla ymmärrys siitä, että pikavoittoja ei ole näköpiirissä. Tässä hommassa ei ole start up -pöhinää eikä tavoite voi olla, että puolen vuoden päästä ajetaan Teslalla.”
Pehmeä puuvilla vasten ihoa ja polyesteri suojana ulkomaailmalta. Nousun asut valmistetaan periaatteessa samasta materiaalista kuin 1970-luvun verkkarit, nyt puuvilla tosin on luomuviljeltyä ja polyesteri kierrätettyä. Esikuvina toimivat esimerkiksi Finn-Lassien, Kisapuvun ja Terinitin aikoinaan valmistamat vaatteet.
”Aikoinaan vaatteet yritettiin tehdä niin, että ne kestää. Se oli kunnia-asia”, Koivisto sanoo.
”Mun mielestä se on todellista ekologisuutta. Sitä yritän Nousussakin toteuttaa.”
Monet näkivät Nousun retroverkkareita ensimmäisen kerran Risto Räppääjä ja pullistelija -leffassa, voimailua harrastaneiden isä Bill Pöntisen ja hänen poikansa Sylvesterin yllä. Kyseessä oli katsotuin kotimainen elokuva vuonna 2019.
Vielä silloin Nousu oli niin tuntematon merkki, että se ei vaikuttanut menekkiin juuri lainkaan.
”Ihmiset eivät tajunneet, että niitä vaatteita voi oikeasti ostaa. He luulivat, että ne olivat vain elokuvaan tehtyjä vaatteita”, Koivisto kertoo.
”Asiat rupesivat yhdistymään ihmisten mielissä vasta myöhemmin. Pitkässä juoksussa se oli tärkeä kanava.”