Kevyt kosketus
Saku Tuominen löysi hienon elämän korkeimman tason.
Aiemmin siinä piti lukea No Surrender, sitten To Surrender, mutta mitään ei näy. Vaivihkainen vilkuilu paljastaa, että Saku Tuomisen, 56, peukalonhangoissa ei ole tatuointeja missään kirjoitusasussa.
Mediavaikuttaja käsittelee antautumisen ja sen välttämisen teemaa omaelämäkerrallisessa teoksessaan Ettekö te tiedä kuka minä olen.
Nuorena teini-ikäisenä Tuominen ja hänen ystävänsä tekivät nousuhumalassa päätöksen tatuoinnista, jolla kaksikko osoittaisi maailmalle, että he eivät edes 50-vuotiaina luovuta. Tuon iän ylittämisen jälkeen ajatus on jalostunut päinvastaiseksi.
”No Surrender, älä antaudu – mutta mille? To Surrender on parempi: elämä on hyvää, sinällään.”
Ennen Tuominen halusi kuunnella jokaisen uuden levyn, syödä kaikissa avautuneissa ravintoloissa ja lukea uutuuskirjat.
”Se tuntui itseisarvoiselta. On ihan okei, vaikka en tiedä kaikesta.”
Tuominen kertoo olevansa yhä utelias mutta pyrkineensä luopumaan pakonomaisesta suorittamisesta. Antautumaan.
Tuominen on ollut monessa mukana. Näyttävimmän uran hän teki mediamaailmassa. Se alkoi Tuomisen ja Juha Tynkkysen yhdessä omistamassa ja johtamassa Broadcasters-tuotantoyhtiössä. Lukemattomien hittiohjelmien jälkeen yrittäjän elämä vaihtui palkkatöihin Broadcastersin ostaneessa ruotsalaisessa Zodiakissa.
Myöhemmin Tuominen palasi yrittäjäksi. Hän on ollut eri rooleissa mukana muun muassa Savoyn ja Palacen omistavassa Financier Groupissa sekä perustamassaan opetusalan HundrEd.org-järjestössä.
Lisäksi Tuominen on kirjoittanut parikymmentä kirjaa. Ne kertovat elämänhallinnasta, johtamisesta ja yrittämisestä, mutta myös väkevästä rakkaudesta ruokaan.
Ettekö te tiedä kuka minä olen on omaelämäkerraksi harvinaisen seesteinen. Kirjasta on jätetty pois muun muassa parisuhdeongelmat, mutta myös muu kertojan elämä näyttäytyy teoksessa rauhallisena. Konflikteja ei ole.
Tuominen epäilee, että joskus aikaisemmin kirjasta olisi saattanut tulla erilainen. Nyt hän on kehittänyt hyväksymisen taitoaan, joka on tuonut mielenrauhaa.
”Joskus menee paremmin, joskus huonommin – molemmat on ihan ok.”
Sanapari kevyt kosketus toistuu Tuomisen kirjassa ja puheessa. Esimerkiksi unelmat ovat hyviä, kunhan niistä pitää kiinni kevyesti.
”Haluaisin puuveneen, mutta jos en saa – ei haittaa. Olisi kiva käydä Uudessa-Seelannissa, mutta jos en pääse, sitten en pääse.”
Ajatusmalli voi kuulostaa välinpitämättömältä. Elämässä on kuitenkin Tuomisen mukaan kyse siitä, että ei taistele elämää vastaan, pyri pakottamaan tapahtuvaa.
Tuomisella on viime aikoihin asti ollut enemmän vastauksia kuin kysymyksiä.
”Mitään mieltä olemattomuuden viehätys on auennut vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.”
Nykyisin Tuominen mieluummin kysyy kuin vastaa. Se kehittää uteliaisuutta.
”Olen pitänyt ajattelun ajattelemista hienon elämän korkeimpana tasona. Nyt olen päätymässä siihen, että sen yläpuolella on vielä yksi taso – se, että ajattelee vähemmän.”
Tuominen ei koe olevansa kunnianhimoinen tai kilpailunhaluinen.
”Olen tehnyt kaikenlaista, mutta en ole elänyt stressaavaa elämää. Tuntuu kuin en olisi ollut päivääkään töissä.”
Yksi syy tähän lienee Tuomisen tapa tehdä töitä pari kuukautta vuodesta Italiassa, jossa syke on rauhallisempi.
Tuomisen suuri rakkaus on jääkiekko. Töiden karsimisen sijaan hän lähti tänä vuonna Oy HIFK-Hockey Ab:n hallituksen jäseneksi, koska ”jos HIFK kysyy, siitä ei voi kieltäytyä”.
HIFK ei ole vuosikymmeniin menestynyt urheilullisesti resurssiensa mukaisesti. Hyvän elämän arvoituksen ratkaiseminen voi olla helpompaa kuin sen kysymyksen, milloin HIFK voittaa mestaruuden. Vastaus on kuitenkin olemassa.
”Sitten kun HIFK luopuu mestaruuden pakonomaisesta tavoittelemista.”
Eli jälleen sama: kevyt kosketus.
”Maailma on täynnä alisuorittajia, ja niilläkin voi olla ihan kivaa.”
Saku Tuominen: Ettekö te tiedä kuka minä olen. 377 s. Otava, 2023.