Kuka hallitsee ja ketä?
Arvio: Kekseliäimmät tekstit onnistuvat näyttämään arkitilanteissa uusia näkökulmia. Kokonaisuudessa on helmiäkin.
Moni kirjailija sanoo haluavansa vaikeista aiheistakin kirjoittaessaan tarjota lukijalle edes pilkahduksen toivoa ja lämpöä. Maarit Verrosella ei novellikokoelmansa Muutama lämmin päivä perusteella tällaista painetta tai ihannetta ole. Jokaisessa novellissa joku joko tulee huijatuksi tai kuolee, eivätkä loput ole sen valoisampia.
Novellit sijoittuvat arkisen tuttuun nykymaailmaan, joka näyttäytyy varsin kyynisenä. Ihmisten ei voi olettaa tarkoittavan hyvää. Novelleja yhdistääkin kysymys vallasta. Kuka hallitsee ja ketä? Omat säännöt kertoo miehestä, joka ei suostu ostamaan pääsylippua pikkuseuran tapahtumaan mutta rahoittaa toimintaa yllättävällä tavalla moninkertaisesti. Toisessa novellissa Krista on huijannut rahaa instituutilta, jossa työskentelee.
Kokoelman hauskin juttu on Asiakas. Työvoimatoimistossa työskentelevän Elinan asiakkaaksi tulee uskomattoman värikästä tutkimusmatkailijan avustajan elämää elänyt nainen. Rikolliset ja hengenvaaralliset vaiheet tulevat esille kuin ohimennen työllistymissuunnitelmaa tehdessä. Lopusta löytyy Verrosen novelleille tyypillinen juju, joka pyöräyttää kaiken edellä kerrotun uuteen valoon.
Vastaus kysymykseen valtasuhteista ei Verrosen novelleissa ole koskaan ennalta arvattavissa. Kekseliäimmät tekstit onnistuvat näyttämään tavallisissa arkitilanteissa uusia näkökulmia tai jakamaan tutun tuntemuksen tarinan muodossa, kuten vaikkapa novelli Asennus, jossa muistisairas vaimo saa putkihommaa hoitavan miehensä pinnan kiristymään.
Alkuosan tekstit ovat yleisesti ottaen terävämpiä kuin lopun. Tuntuu melkein kuin 23 novellia olisi sijoitettu paremmuusjärjestykseen. Muutama viimeinen ihmetyttää: mikä näissä oli ideana? Ovelan alkupuolen jälkeen loppu jättää hieman nuivan jälkimaun, mutta kokonaisuudessa on helmiäkin.