Halujen taistelukenttä
Professori Rita Felskin mukaan ihmisillä on neljä syytä lukea kirjallisuutta.
4
MIN
Nimi on hämäävä. Kirjallisuuden hyödyllisyys. Kuulostaa vakavahenkiseltä.
Kirja osoittautuu akateemiseksi mutta vetäväksi teokseksi, joka yrittää selittää, miksi luemme. Miksi todella luemme.
Virginian yliopiston professori Rita Felski ei tarkastele kirjallisuutta niinkään tekstien kuin lukijoiden kautta. Kirjassaan hän erittelee neljää syytä lukea. Ne ovat tunnistaminen, lumoutuminen, tieto ja shokki.
Lukija sekä ajattelee että tuntee. Hän tunnistaa itsensä, jonkun toisen tai jonkin ihmiselämälle ominaisen piirteen kirjasta. Hän tempautuu mukaan tarinaan. Hän etsii tietoa maailmasta. Lisäksi hän haluaa hätkähtää ja kokea arkiajattelunsa perustan järkkyvän.
”Kolme ensimmäistä ovat tavanomaisia, shokki koskee eniten jollain lailla kokeellista tai kauhukirjallisuutta. Se on varmaan harvinaisin. Muissa, toisiinsa kietoutuvissa lukemisen syissä on yksinkertaisesti kyse siitä, että löydät kirjasta sekä itsesi että maailman.”
Vuonna 1956 syntyneellä Felskillä on takanaan pitkä ura tutkijana. Jyrki Vainosen suomentaman Kirjallisuuden hyödyllisyyden (Vastapaino, 2024) englanninkielinen alkuteos ilmestyi jo vuonna 2008. Kirja on osoittautunut merkittäväksi.
Felski on kirjoittanut paljon myös feministisestä teoriasta ja taidekritiikistä. Nyt hän viimeistelee teosta, joka käsittelee kirjallisuutta saksalaisen nykyfilosofian ja -yhteiskuntateorian näkökulmasta.
Toukokuussa Felski vieraili Suomessa pitämässä puheen kirjallisuudentutkijoiden konferenssissa Oulussa. Huhtikuussa hän luennoi tutkimusteemoistaan sekä Englannissa että useissa Kiinan kaupungeissa.
Kysyntä ei siis ole vähentynyt. Samat kysymykset mietityttävät kaikkialla.
”Kulttuurit ovat erilaisia, mutta ihminen ei muutu. Luin taannoin Hilary Mantelia ja hämmästyin, miten hänen teoksensa onnistuu tiivistämään piirteitä omasta nuoruudestani. Se ilmenee esimerkiksi henkilöiden kielessä ja heidän katsomissaan tv-ohjelmissa.”
Felski oli lapsena tyypillinen lukutoukka. Hän korostaa, ettei tunnistaminen tai samastuminen edellytä tiukkaa kohderyhmäajattelua.
”Tunnistaminen ei tarkoita sitä, että teoksen tulisi muistuttaa täysin omaa elämääni. Lukioikäisenä innostuin monista sellaisista kirjoista, jotka tulivat myöhemmin kirjallisuuden opinnoissa vastaan.”
”Ei varmaan ole suoranaisia yhteyksiä minun nuoruuteni ja Honoré de Balzacin Ukko Goriot’n kanssa, joka ilmestyi 1830-luvulla ja kuvaa sen ajan miehiä eri yhteiskuntaluokista. Tunnetasolla kuitenkin tunnistin Balzacin hahmotteleman maailman ja ihmiset.”
”Tällä hetkellä on suuri kysyntä esimerkiksi naisten ja rodullistettujen kirjoittamille kirjoille”, Felski sanoo.
”Ihmiset haluavat lukea oman viitekehyksensä edustajien kirjoittamia ja heistä kertovia teoksia. Mutta voimme tunnistaa omia piirteitämme myös sellaisista henkilöistä ja tilanteista, jotka ovat hyvin toisenlaisia kuin omat elinolosuhteemme.”
Felski arvelee, että tunnetason samastumisesta ei puhuta nykyään tarpeeksi.
”Esimerkiksi häpeää tai yksinäisyyttä voi käsitellä kirjallisesti tavattoman monin tavoin.”
Felski kertoo, että hän oli sisäänpäin kääntynyt lapsi, jolle ystävystyminen oli vaikeaa. Kuuden ja kahdeksantoista ikävuoden välillä hän lähinnä luki.
”Kävin kirjastossa, lainasin yhdeksän kirjaa ja luin niistä kolme päivässä. Kolmen päivän päästä hain uudet yhdeksän. Jos ihmissuhteiden muodostaminen tuntuukin joskus hankalalta, se voi olla helppoa kirjojen kanssa.”
”Sukupuolentutkimuksessa tästä on kirjoitettu paljonkin. Kirjallisuus voi rakentaa identiteettiä ympäristössä, joka ei tue sitä tai yksilö ei pääse muuten kehittymään. Nykyään tilanne on toki toisenlainen, kun homous on sosiaalisesti hyväksytympää.”
Mutta onko kaltaisellesi lukijalle enää tilaa nykyajassa?
”Kyllä ja ei. Lukemisen arvo ja määrä on ainakin yleisen näkemyksen mukaan laskenut sosiaalisen median takia. Toisaalta booktokin ja booktuben kaltaiset ilmiöt ovat nostaneet kiinnostusta klassista kirjallisuutta kohtaan.”
”Näinä aikoina viehtymys painetun kirjan esineellisyyteen on kasvussa. Siinä on toisinaan melkein pyhäinjäännöksen piirteitä, kun elämänhistoria muistoineen kiinnittyy esineeseen. Arkisesti kuitenkin rakastan sitä, etten enää joudu kantamaan matkatavaroissani kymmentä kirjaa minne hyvänsä menenkin.”
Äänikirja muuttaa monin tavoin sekä kirjallisuuden käyttötapoja että sen kirjoittamista. Rita Felskin mukaan vaihtoehtoiset tavat voivat hyvin elää samanaikaisesti.
”Äänikirjalla voi rakentaa erinomaisesti tunnelmaa. Toisaalta siitä puuttuu fyysisen kirjan rakenne eikä henkilökohtaisen suhteen muodostaminen kirjaan välttämättä käy yhtä helposti. Äänikirja on painettuakin helpompi jättää kesken.”
”Jotkut pitävät äänikirjaa suorastaan huijauksena”, professori sanoo.
”Minusta se on osittaista paluuta vanhaan suulliseen perinteeseen ja sopii moniin tilanteisiin. Sitä ei tietenkään kannata kiistää, että äänikirja muuttaa lukemisen prosessia. On hyvin eri asia elää äänten kirjossa kuin tutkailla sivua hiljaisuudessa, etsiä asioita ja palata niihin. En esitä moraalista kantaa, nämä ovat vain varsin erilaisia tapahtumia.”