Ihmisyyden päätepiste?
Ensimmäinen tekoälyn piirtämä sarjakuvalehti The Abolition of Man on paikoin pelottava kokeilu.
Viime kesänä suomalaiset sarjakuvataiteilijat, kuvittajat ja muut piirtäjät keskustelivat vilkkaasti tekoälystä sosiaalisessa mediassa. Monet ihmettelivät uuden teknologian piirroskykyjä, jotkut ihastelivat, useimmat huolestuivat.
Kun joku totesi, että tähän tekoäly ei pysty, seuraavalla viikolla se jo kykeni siihen.
Samaa keskustelua on tietysti käyty muuallakin. Eturintamassa on ollut amerikkalainen Carson Grubaugh, kuvataiteilija ja taideopettaja, joka on tehnyt myös sarjakuvia.
Grubaugh vei tekoälyn heti koeajelulle. Hän on julkaissut viisi numeroa The Abolition of Man -sarjakuvalehteä, ensimmäistä tekoälyn piirtämää.
SK tapasi Grubaughin huhtikuussa New Yorkissa, jossa hän puhui sarjakuvafestivaalin paneelissa. Museum of Comic and Cartoon Artin nimikkotapahtuma Mocca keskittyy taidesarjakuvaan eikä supersankareihin, toisin kuin useimmat amerikkalaiset alan tapahtumat.
”Kun Midjourney-tekoäly tuli saataville, teknologia sai kiinni sen, mitä olin pelännyt vuodesta 2007”, Grubaugh sanoi.
”Nyt on liian myöhäistä varoituksille. Avoimen lähdekoodin tekoäly on täällä eikä sitä saa enää takaisin tuubiin.”
Jotkut uskovat, että tekoälystä tulee lopulta työväline muiden joukkoon. Carson Grubaugh pitää sitä taiteen suurimpana mullistuksena sitten luolamaalausten.
”Iät ja ajat ihmiset ovat pyrkineet hallitsemaan luontoa teknologialla. Sen kehityksen päätepiste on ihmisen tarpeettomuus.”
”Tekoälysovelluksia tehdään koska pystytään, ei koska niitä tarvittaisiin. Olemme menettäneet kosketuksen juuriimme.”
Tekoälysarjakuvalehden nimi, The Abolition of Man tarkoittaa ihmisen lakkauttamista.
Grubaugh otti sen brittikirjailija C. S. Lewisin esseestä vuodelta 1943. Teksti käsittelee koulutuksen yhteyttä luonnon järjestykseen.
Lehden viidessä numerossa on noin 130 sarjakuvasivua. Grubaugh tuotti ne kaikki viime vuoden kesäkuussa. Useimmilta ihmisiltä vastaavaan menisi ainakin vuosi tai pari.
Ensimmäinen numero syntyi kahdessa päivässä. Grubaugh syötti Midjourneylle Lewisin esseen tekstiä lause kerrallaan.
Niiden pohjalta Midjourney tuotti kuvia, tekoälylle tyypillistä rujoa ja synkeää surrealismia. Kerronnallisesti jälki on lähinnä kuvitettua tekstiä.
Toisessa ja kolmannessa numerossa Grubaugh käytti tekoälyä tekemään sarjakuvan omasta käsikirjoituksestaan.
Grubaughin mukaan kunnollisen jäljen pusertaminen tekoälystä oli melkein yhtä vaikeaa kuin itse piirtäminen. Jälki kuitenkin kehittyi kömpelöstä kohtalaiseen ekspressionismiin.
Neljäs numero on koko kokeilun hätkähdyttävin.
Sen käsikirjoitti Deepstory-tekoäly, joka sai kehotteeksi vain otsikon Abolition of Man. Midjourney teki taas kuvat.
Tulos pelottaa. Kuvien kauhugalleria kertoo sekavaa ja veristä tarinaa. Väkivalta ja seksi kietoutuvat yhteen. Kehote oli toki synkkä. Silti koneoppimisen tuottama käsitys ihmisyydestä herättää levottomuutta.
”Emme pääse koneen pään sisään enempää kuin toisen ihmisenkään. Siksi emme voi sanoa, onko tekoäly luova tai ajatteleeko se. Voimme vain katsoa sen tekemiä kuvia ja todeta, että se osaa tehdä ne. Behavioristinen lähestymistapa on ainoa mahdollinen.”
The Abolition of Manin viimeinen numero perustuu informaation ja tietotekniikan filosofiaan erikoistuneen Luciano Floridin esseeseen, joka käsittelee ihmisen arvokkuutta digitaalisella aikakaudella. Sen Midjourney kuvitti melkeinpä semioottisilla piirroksilla yllättävän sopivasti.
”Viime kesänä kaikki tekoälyn tuottamat kuvat näyttivät vielä pitkälti samalta. Pian sillä sai jo erilaisia tyylejä”, Grubaugh arvioi.
Taiteilija ei aio jatkaa tekoälypiirrosten käyttöä.
”Viimeisen puolen vuoden aikana olen kuitenkin kehittynyt tämän hankkeen takia enemmän kuin edellisessä 15 vuodessa. En usko, että maalaan enää ikinä. Tarvitsen nyt sarjallisuutta ja kerronnallisuutta.”