Realistista? No ei
Patricia G. Bertényin Kaikki ovat sokeita on erinomainen sairaalajännäri, Markus Ånäs kirjoittaa dekkarikatselmuksessaan.
Lännen leiriin sodan jälkeen hypänneen kaukopartiomiehen jälkeläinen seikkailee rajaseudulla Ilkka Remeksen Zeuksessa. Paikallistuntemusta tarvitaan erityisesti pohjoiskalotin alueelta, joten kolttasaamelaisen seikkailijan tiedoille rajan takaa on käyttöä – onhan länsi käymässä vastaiskuun Venäjän omin asein.
Zeus jatkaa Remeksen edellisen Pimeyden sydän -kirjan henkilöiden kanssa. Mukaan tulee näin Afrikasta kolonialismin synkeitä varjoja, jotka kultivoituvat natsien aloittamaksi lääketieteelliseksi kokeeksi. Se jatkuu yhä uusin toimeksiantajin.
Remes on ollut hyvässä vedossa, mutta Zeus tuntuu välityöltä. Päätaistelu käydään lähinnä kabinettitasolla ja kriisit ovat luonteeltaan poliittisia, jopa diplomaattisia.
Realistista? No ei, siitä pitävät natsilääkärit huolen. Ikävä kyllä myös mukaansatempaavuus jää vähiin. Remeksen kirjaksi Zeus on yllättävän vähäadrenaliininen.
Liian realistiseksi ei heittäydy myöskään trilleristi Risto Isomäki Pimeää jäätä -kirjassaan. Galaksit ovat suistuneet raiteiltaan ja pommittavat maapalloa tuhoon. Tarvitaan vuonna 1997 julkaistusta Pimeän pilven ritarit -kirjasta tuttu Johnny Kororo.
Sivuhahmoksi nousee tosimaailman keksijä Pekka Janhunen ja hänen innovaationsa sähköpurje. Sen siimat vatkaavat Kororon miehistöineen kauas avaruuteen selvittämään, miten muut sivilisaatiot ovat selvinneet vastaavista hyökkäyksistä.
Pimeää jäätä on sekä tylyn vakuuttava tulevaisuuden hahmotelma että huikea fantasia. Isomäki upottaa kauniiden ja seksikkäiden seikkailijoiden sivujuoniin vakavaa maailmanparannusta. Lisäksi kirja esittelee teorian, jolla pyritään selittämään jopa pimeä aine. Innostava teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Ruumiita ei puutu eikä tarjouksista voi kieltäytyä kahden veljeksen klassisessa kamppailussa pienen kylän herruudesta.
Jo Nesbø jatkaa Opgardien tarinaa Valtakunta-romaanin jatko-osassa Kylän kuningas, jossa kellistetään niin vihamiehet, sukulaiset kuin sivulliset. Päähahmo Roy Opgard on samaan aikaan hellyttävä mies ja ällistyttävä väkivaltarikollinen. Hakematta mieleen tulevat populaarikulttuurin romanttiset mafiaglorifioinnit. Kylän kuninkaan murhaava meno uhkaa toisinaan äityä puskafarssiksi, mutta palautuu nopeasti Nesbøn tiukaksi tyylittelyksi.
Kylän kuningas on hyvä kirja, joskaan ei erinomainen.
Perinteinen, suora lause viehättää Päivi Alasalmen kirjassa Kyy povellani.
Sarjansa kolmas teos jatkaa kahden poliisin, Hallavaisen ja Sirkiän, työn seuraamista. Alasalmen tyyli on konstailematonta muttei naiivia. Mukana kulkee kaksi toistaan kohtaamatonta juonta. Keskeiseen rooliin nousee poikkeuksellisen väkivaltainen kostajanainen.
Jo 30 kirjaa julkaissut Alasalmi on hyvin rutinoitunut. Tekstin selkeys tuo mieleen Jarkko Sipilän, mutta se on dipattu vaaleanpunaista lientä sisältävään rakkauspataan. Läheisyyden puute ja huono lapsilykky ovat kaiken pahan takana, mutta toivoa antaa ehdoton rakkaus.
Juuri tätä kirjaa en ottaisi malliksi, jos minun pitäisi ratkaista autiolla saarella murha. Viekoitteleva se kuitenkin on. Ytimekäs.
Suomalaisten lääkäreiden ylimielisyydestä muun muassa sairaanhoitajia kohtaan on kirjoitettu tänäkin vuonna.
Teho-osaston hoitajana työskentelevä turkulainen Patricia G. Bertényi osallistuu keskusteluun uuden Osasto C1 -sarjan aloittavalla Kaikki ovat sokeita -dekkarilla, ja hyvin sen tekeekin. Taidokkaasti kirjoitettu teksti on aivan toista luokkaa kuin suurin osa jännityskirjallisuudesta.
Päähenkilö on kirjailijan tavoin Unkarista Suomeen muuttanut Janka Vitéz, joka työskentelee siivoojana hienossa sairaalassa. Hän seuraa laitoksen arkea hieman näkymättömänä sivullisena.
Harmaa siivooja ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää. Asia käy selväksi, kun alkaa outojen kuolemien sarja.
Ehta sairaalajännäri on luonteeltaan tinkimätön: lääketieteellistä terminologiaa ja teho-osastoslangia ei puutu. Kaikki ovat sokeita on poikkeuksellinen lukunautinto.
Päivi Alasalmi: Kyy povellani. 336 sivua. Aviador, 2024.
Patricia G. Bertényi: Kaikki ovat sokeita. 431 sivua. Tammi, 2024.
Risto Isomäki: Pimeää jäätä. 338 sivua. Into, 2024.
Jo Nesbø: Kylän kuningas. Suomentanut Outi Menna. 406 sivua. Johnny Kniga, 2024.
Ilkka Remes: Zeus. 463 sivua. WSOY, 2024.