Tahmea vetovoima
A Sense of Some Place -näyttelyn lumo tuo mieleen lihansyöjäkasvin, Helen Korpak kirjoittaa.
1
MIN
Ällöttää, kiehtoo. Suomalais-espanjalaisen Leonor Ruiz Dubrovinin uusissa maalauksissa kaikki kiiltää kuin öljyllä voideltuna ja vaseliinilla sivellyn linssin läpi katsottuna.
Teosten glamour on tahmeaa ja tummanpuhuvaa. Siinä on samanlaista vetovoimaa kuin lihansyöjäkasvissa.
Taidemaalariliiton galleriassa Erottajan kupeessa Helsingissä esillä oleva näyttely Sense of Some Place liikkuu alitajunnan hämäriä käytäviä pitkin.
Maalaukset on suunniteltu varmalla otteella. Ne vilisevät fetissiasuihin pukeutuneita hahmoja, mummolan koriste-esineitä, tarkkasilmäisiä lintuja ja David Lynchin teoksista tunnistettavia valaisimia.
Vaikka symbolit ovat ennestään tuttuja, eivät ne Ruiz Dubrovinin käytössä tunnu banaaleilta.
Ruma–kaunis-akselista ei ole juuri hyötyä Ruiz Dubrovinin töiden äärellä. Sense of Some Placen näyt ovat omituisia ja pirstaleisia, kuin erilaisista unista revittyjä.
Maalausten pinnat koostuvat vääristyneistä kuvajaisista ja irrallisista kuvista, jotka lomittuvat yhteen absurdeiksi asetelmiksi.
Sen sijaan, että Ruiz Dubrovin yrittäisi karttaa mauttomuutta, hän menee suoraan sitä kohti, pakottaen katsojan seuraamaan perässä.
Leonor Ruiz Dubrovin: Sense of Some Place. Tm-galleria (Erottajankatu 9 b, Helsinki) 27.9. asti.