Globaalissa ­skenessä

Vuonna 2018 breakdance oli nuorten olympialaisissa näytöslajina. Seuraavana vuonna se ilmoitettiin breaking-nimisenä lajina heinä- ja elokuussa 2024 pidettäviin Pariisin olympialaisiin.

Ilmoituksesta lähtien laji on saanut ennennäkemätöntä huomiota osakseen, kertoo Jussi Sirviö, Suomen maajoukkueen päävalmentaja.

Breakingissa kilpaillaan olympiakisoissa battleissa, jotka ovat kahden kilpailijan mittelöitä. Kumpikin pyrkii keksimään dj:n soittamien kappaleiden tahtiin omaperäistä tanssia.

Olympialaisten kynnyksellä on mahdollista tehdä tilintekoa siitä, mitä vuonna 2019 toivottiin tai pelättiin ja ovatko odotukset toteutuneet.

Breakdance alkoi jakaa mielipiteitä heti kun se päätettiin ottaa Pariisin olympialaisiin. Kadottaisiko 1970-luvulla Bronxissa syntynyt laji kosketuksen taiteeseen ja tulisiko siitä olympialaisten myötä pelkkää mekaanista suorittamista, kysyi useampikin lajin harrastaja.

Valmentaja Sirviö on maailmalla arvostettu huippubreikkaaja ja tuntee kiistan hyvin. Hän katsoo, että vaikka Suomi ei lopulta loppukilpailuun yltänyt, oli jo pelkkä olympialaisiin valmistautuminen Suomen breikkiskenelle voitto sinänsä.

Sirviön mukaan lajin arvonnousu on näkynyt konkreettisesti breikkaajien arjessa.

”Äkkiä breakdance-tanssijat alkoivat saada sponsorisopimuksia, jollaisia ei ollut koskaan aikaisemmin saatu”, Sirviö kertoo.

”Ja nykyään tuntuu siltä, että koko ajan huomaan sosiaalisen median kanavissani, että breikkarit ovat saanet taas uuden sponsorisopimuksen.”

Sirviö mainitsee, että ennen ei olisi voinut haaveillakaan, että breikkaajan sponsorina olisi ollut esimerkiksi Toyota, kuten nyt.

Mutta hetkinen, eikö tämä ole juuri senkaltaista kehitystä, josta lajin omaleimaisuuden katoamisen puolesta pelkäävät varoittavat?

Sirviön mielestä ei. Hiphop-kulttuuri vain vaikuttaa globaalisti lähes kaikkeen mahdolliseen eikä kehityskulkua voi suitsia.

Vielä 1990-luvulla breakdance oli Suomessa pienen piirin harrastus, vaikka menestyneimmät suomalaiset nimet, kuten ryhmä Flow Mo Crown, johon Jussi ”Focus” Sirviö kuuluu, kiersivät maailmaa. Se sai kovan maineen 2000- ja 2010-luvuilla ja esiintyy edelleen.

Breakdance on vahvasti mukana katutaidefestivaaleilla, kuten URB-festivaalilla. Nykytanssista on vaikea löytää sellaista suuntausta, johon breakdance ei olisi ujuttautunut. Siihen kuuluviin elementteihin voi törmätä esimerkiksi Uuden tanssin keskus Zodiakissa, Tanssin talossa ja Kiasmassa.

Suomessa on monia breakdancea hyödyntäviä koreografeja, kuten eurooppalaista, korkeakulttuurista lähtevää nykytanssia ja hiphop-kulttuuria yhdistelevä Ima Iduozee.

Maajoukkueen tanssijoista monet ovat tuttuja musikaalien ja teattereiden lavoilta.

Suomalainen breakdance-kulttuuri ammensi 1990-luvulla vaikutteensa Yhdysvalloista, etenkin New Yorkista. Silloin suomalaisbreikkaajat vaalivat tanssin juuria ja omaperäistä ilmaisua. Niihin aikoihin keskieurooppalaiseen tyyliin kuului äärimmilleen vietyjen temppujen kokeilu. ”Suomalaiset erottuivat joukosta”, Sirviö muistaa.

Netin myötä omaperäisiä breikkikulttuureita ei enää synny samalla tavalla kuin 1990-luvulla. Kenttä on globaali ja kaikki tietävät heti, jos joku on kehittänyt jotain uutta.

”Ja jos aikoo pärjätä kisoissa, on oltava edes jollain tasolla perillä siitä, mitä maailmantähdet eri puolilla maailmaa tekevät”, Sirviö sanoo.

Pariisiin pääsee vain 16 maailman kovin­ta breikkaajaa. Suomella on maajoukkue, mutta sen matka tyssäsi viime vuoden karsintoihin.

Silti arvokisapisteiden metsästys jatkuu ja tähtäin on jatkaa lajin ammattimaistamista nyt, kun sille on luotu pohja. Los Angelesin olympialaisten järjestäjät ilmoittivat jokin aika sitten, etteivät ota breakingia mukaan. Brisbanen vuoden 2032 kesäolympialaisiin se kelpaa.

Sirviö, joka toimii kisojen aikana Ylen breaking-kommentaattorina, luottaa lajinsa vetovoimaan. ”Olen varma, että se tulee Los Angelesiinkin, kunhan he huomaavat, millainen hitti siitä tulee.”

Näyttävyyteen toden totta satsataan. Kun Sirviö katsoi toukokuussa Shanghain ranking-kilpailujen televisiointia, hänestä tuntui kuin seuraisi bileitä.

Olympialaisten myötä Suomeen on luotu oma breikkaajien ranking-lista, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut.

Koska arvostelukriteerit ovat läpinäkyvämmät, lajista on tullut Sirviön mukaan reilumpi.

Olympiahuuman pelättiin karkottavan iäkkäämmät tanssijat breakingistä.

Sirviön mukaan pelko osoittautui vääräksi, sillä finalisteista löytyy niin 16-vuotias kuin 40-vuotiaskin.

Mutta entä jos loppukilpailuihin pääsee ammattimaistumisen myötä vain neli­vuotiaas­ta asti treenanneita koneita, joille kaikki on pelkkää urheilusuoritusta?

Sirviön mukaan tämäkin pelko on turha.

Breakdance on kokonaisuus, jossa suorituksen arvioinnissa omaperäisyydellä ja luovuudella on tärkeä osansa.

Pelkät temput eivät riitä, hän korostaa.Näyttävät pääl­­lä pyörimiset ja käsilläseisonnat muodostavat vain osan kokonaisuudesta, jossa sulava liikkuminen nivoo esityksen yhteen.

”Train like an athlete, think like an artist”, Sirviö kiteyttää lajinsa hengen.