Puolen Suomen ääni
Oululainen Stepa haluaa tehdä musiikillaan maailmasta paremman. Tai ainakin piristää jonkun päivää.
4
MIN
Joni Stenberg esittelee taiteilijoiden vuokraamaa työhuonekeskusta Oulun Välivainiolla.
Rakennuksen seiniä koristavat lailliset graffitit. Se kertoo, että nuoret majailevat täällä.
Stenberg on sen sijaan jo konkari. Stepa-nimellä esiintyvä rap-muusikko on palannut yöllä Varkaudesta.
Kun kuljetaan julkisilla, matkat ovat maakuntien Suomessa hankalia. Paluu Ouluun kesti koko päivän.
”Ylipäätään tiedon saaminen siitä, mikä bussi kulkee, on haastavaa”, Stepa kertoo.
Muusikko on tänä vuonna reissannut studioltaan ahkerasti ympäri Suomea.
Kevättalvella julkaistiin hänen kahdestoista levynsä Minä tiedän miksi häkkilintu laulaa. Julkaisukiertue alkoi Varkaudesta.
Suosio on rakentunut pitkän uran aikana vaivihkaa.
Uransa alussa Stepa palasi junalla keikalta Ouluun kovassa kuumeessa. Rahaa oli vitonen ja piti päättää, käyttääkö sen matkalippuun vai käveleekö kotiin 25 asteen pakkasessa, että saa ruokaa.
”Kävelin ja selviydyin.”
Nykyään rahaa on ainakin sen verran, että Stepa on voinut tehdä musiikkia ammatikseen, tinkimättä taiteellisesta näkemyksestä. Ja se on epäkaupallisempaa sorttia: sanoitukset eivät tihku seksiä ja väkivaltaa tai rikkauden haalimista ja sen tuhlaamista.
Sitä musiikkia on Stepan mukaan jo tarpeeksi.
”Haluan tehdä musiikillani tästä maailmasta paremman.”
Stepa kertoo taistelevansa masennusta vastaan.
”En pysty poistamaan sitä maailmasta, mutta ehkä voin piristää jonkun ihmisen päivää. Sitä palkintoa haen.”
Stepa on kotoisin Sodankylästä. Suomalainen rap nousi suosioon 2000-luvun alussa. Sillä oli iso vaikutus Stepaan. Hän tunsi löytäneensä oman, erottuvan jutun.
”Musiikki lumosi minut, ja löysin oman identiteettini. Mankka oli paras kaverini.”
Ensimmäisenä rap-idolina toimi Jope Ruonansuu.
”Olin ehkä kahdeksan vuotta vanha, kun Aarne Tanninen Täällä Washington -kappale iski kovaa. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin räppiä. En vain tiennyt sitä silloin.”
Suomalainen rap on nykyisin usein iskelmäräppiä, jossa on tilaa huumorille. Myös Stepan suosio voi kummuta suomalaisen räpin vapautumisesta. Saa olla hyväntuulinen.
Vaikka Stepa kertoo kuuntelevansa itse Public Enemyä päivittäin, häntä miellyttää rennompi ote.
”Mutta heiluriliike on kääntymässä taas. Nyt nuorempien tekijöiden suurin paine tuntuu olevan se, että pitää näyttää rikkaalta. Se ei ole kovin vapautunut lähtökohta musiikin tekemiseen.”
Teini-ikäiset pojat intoilevat nykyisin usein ”old money -tyylistä”. Rahaa pitää olla.
Moni äiti lienee kauhistunut, kun jälkikasvu on kertonut tietokonepelaamisen sivussa aikovansa isona rikkaaksi – jahka välivuodeltaan ehtii.
Ajatusta siitä, miten se toteutetaan, ei ole.
”Koulu on ollut paras tie pois köyhyydestä jo kaksisataa vuotta. Silti he, jotka opiskelusta eniten hyötyisivät, tukeutuvat siihen vähiten.”
Stepa on käsitellyt pitkin uraansa monissa kappaleissa rahaa. Hän korostaa, että onnellisuus ei ole varallisuudesta kiinni.
Samalla kun yhä useammalla menee huonosti, yhä useammalla on ”lujasti kyhnyä”. Silti he eivät ole tyytyväisiä. Miten paljon rahaa pitää saada, että ihminen olisi tyytyväinen, Stepa kysyy biiseissään.
”Tyytyväisyys on tunne. Vaikka en ole musiikin tekemisellä rikastunut, sen tekeminen tuntuu hyvältä.”
”Kaikki tarvitsevat rahaa, mutta kukaan ei tarvitse kaikkia maailman rahoja.”
STEPA kuluttaa gangsterielämästä kertovaa musiikkia mutta ei sanoita sellaista.
”Minä en elä sellaista elämää, enkä halua, että ihmiset eläisivät sellaista elämää. Minulla on uudella levyllä riimi, jossa sanon: Mutka matkassa tekisi mun matkasta mutkikkaamman. Haluan elää yksinkertaista elämää, jos elämää ylipäätään sellaiseksi voi kutsua.”
Jos Stepa tekisi musiikkia gettoelämästä, häntä kiinnostaisi siellä äiti, joka saattaa lapsiaan kouluun. ”Pyrkisi tekemään heidän elämästään kestävästi parempaa.”
Minä tiedän miksi häkkilintu laulaa on nimestä alkaen inspiroitunut Maya Angeloun runosta. Angelou oli 1960-lukulaisen rasismia vastustaneen kansalaisliikkeen näkyvä hahmo.
”Tuohon aikaan musiikki oli täynnä toivoa. Uskottiin, että huomenna asiat olisivat paremmin.”
Tässä ajassa sitä näkemystä todella tarvitaan. Stepa korostaa uskovansa valoisampaan tulevaisuuteen.
”Tulee aika, jolloin ihmiskunta rauhoittuu. Tai ainakaan minä en ole luovuttanut sen suhteen. Kehityksen eteen voin myös minä täällä Oulussa tehdä musiikillani osani.”
Sen sijaan Stepa ei usko menestykseen.
”Minulle riittää, että pärjään. Minulla on ruokaa ja aikaa harrastuksille. Eikö se riitä? Minä tässä olen rikas. Ei minulla ole hätää.”
”Kaikki ongelmani olen aina keksinyt ihan itse. Olen joskus pelännyt sunnuntaisin maanantaita, vaikka maanantaisin ei ole koskaan tapahtunut mitään pahaa.”