Semmosta
Yksityiselämäänsä kipuilevat taiteilijat tekevät kulttuurista kilpailun, jossa eniten paha mieli voittaa, Tuija Siltamäki kirjoittaa.
1
MIN
Julkisen ja yksityisen henkilön eroa voi hahmottaa vaikka näin: Jos julkinen henkilö tuntee yhtäkkistä tarvetta tilittää kaikille tunteistaan, seksuaalisuudestaan ja seksilaitehankinnoistaan, hän saa kustannussopimuksen, kutsuja haastatteluihin ja suuret kiitokset rohkeudesta. Jos niin tekee yksityinen henkilö, hän saa sääliviä katseita ja mahdollisesti syytteen.
Kirjoittamisen opettaja, kirjailija ja Wolt-miljonääri Juhani Mykkäsen veli Erkka Mykkänen on kirjoittanut itseensä perustuvan romaanin Sellainen mies. ”Soolopolyamoriseksi henkilöksi” identifioituva Mykkänen on kiertänyt valtakunnanmedioissa kertomassa sitoutumiskammostaan, pornoaddiktiostaan ja tekovaginastaan. Hankalalta kuulostaa.
Itsetutkiskelusta ja -tyydytyksestä innostunut taiteilijasukupolvi hankaloittaa myös kriitikoiden elämää. Kun teoksissa kovasti kirjoittajaa muistuttava päähenkilö luettelee diagnoosejaan ja traumojaan, tulkitaan taiteellisten puutteiden arvioiminen tekijän persoonan arvostelemiseksi. Kilpailussa voittaa se, kenellä on kaikista eniten paha mieli. Häviäjä on taiteesta kiinnostunut yleisö, joka joutuu taiteilijan terapeutiksi.