25 vuotta sitten
Renny Harlin sanoo kasvaneensa ohjaajana viime vuosien aikana. Suurin ero 1980- luvulla parrasvaloihin marssineeseen ohjaajaan on se, että hän on oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa paremmin.
”Se pohjautuu lähes kokonaan ujouteni voittamiseen. Tullessani Hollywoodiin olin epävarma ja arka ja yritin peittää arkuuteni rakentamalla seinän ympärilleni. Ihmiset pitivät minua kylmänä ja tylynä. Mutta se johtui vain siitä, että en osannut avautua enkä tiennyt, miten toimia tietyissä tilanteissa. Olen oppinut, että ihmiset tarvitsevat ohjaajalta paljon huomiota, olivatpa he sitten kuvausryhmän jäseniä tai näyttelijöitä.”
”Olen ehtinyt kokeilla täällä kaikkea mahdollista: poikamiehen elämää menestyksen keskellä, urheiluautoja ja isoja taloja sekä avioliittoa. Vuosien ajan poukkoilin näiden kuvien keskellä. Luulin, että jos saan ison ja nopean auton, se tekee minut onnelliseksi.”
”Menestyksen tavoittelu ja aineellisen mammonan kartuttaminen perustuvat usein muiden rakentamiin paineisiin ja jonkinlaiseen näyttämisen tarpeeseen. Kun urani oli vahvassa nousussa, minulla oli tiettyä glamourin kipeyttä. Halusin saada kipurahoja siitä kaikesta, mitä olin käynyt läpi.”
”Kun lehdet kirjoittivat, että menestyn, uskoin, että asioideni täytyi olla hyvin. Nyt olen ymmärtänyt, että en tarvitse mediaa pönkittämään omanarvon tuntoani. Yritän pitää henkilökohtaisen elämäni omanani.”
sk 40/1998 Pekka Anttila: ”Tavoitteena tasapaino”, 2.10.1998.
Vuonna 1973
”Puna-vihreät ovat jees-miehiä.”
Sanoja on tohtori Raimo Ilaskivi, kokoomuksen eduskuntaryhmän ex-puheenjohtaja. Poispotkittu.
”Kokoomuksessa on puna-vihreä siipi. Juntta. Sen jäsenet haluavat liituraitapuvun ja ministerinsalkun. Eivätköhän molemmat ole saavutettavissa, kun jatkuvasti sanoo hallitukselle: ’Yes!’”
Politiikan lainalaisuudet ovat kovat. Lyödylle ei kättä juuri ojenneta. Ainoa Ilaskivelle ojennettu käsi on Veikko Vennamon.
sk 40/1973 Jorma K. Virtanen: ”’Puna-vihreät ovat jees-miehiä’”, 5.10.1973.