25 vuotta sitten

kirkot
Teksti
Suomen Kuvalehti

Korvaamaton kansallinen aarre paloi poroksi, kun Tyrvään Pyhän Olavin kirkko tuhoutui tulipalossa. Mutta toisessa asiassa tuhopolttaja epäonnistui. Seurakunta ei nujertunut vaan liittyi yhteen entistä vahvemmin. Mieliala tuntuu julistavan nykyisille ja entisille pahantekijöille: kävi miten kävi, me rakennamme sen aina uudelleen.

”Yksi maamme arvokkaimmista aineellisen kulttuuriperinnön monumenteista katosi”, arvioi museoviraston ylijohtaja Henrik Lilius. ”Unescon maailmanperintökeskuksessa ja Haagin yleissopimusta pohtivissa työryhmissä on puhuttu, että tällaisia tapauksia on tutkittava rikoksina ihmiskuntaa vastaan. Ne eivät ole vain yhden ihmisen ja kohteen välinen asia.”

Pyhän Olavin kirkon arvokkain osuus oli sen alkuperäisenä säilynyt 1700-luvun ja osin sitä vanhempikin sisustus. Palossa tuhoutui 1500-luvulta peräisin oleva triumfi-krusifiksi, 1600-luvun barokkisaarnastuoli ja vuosina 1720–1740 rakennetut harvinaiset penkkikorttelit.

Menetystä voi verrata lähinnä vain Hailuodon ja Lieksan kirkkojen paloihin. Tapahtuma on herättänyt poikkeuk­sellisen suurta järkytystä myös valtakunnallisesti.

”Uuden tien päässä tunsin olevani maanantaina, kun museoviraston edustajat tulivat paikalle ja olivat voimakkaasti sitä mieltä, että kirkko rakennetaan uudestaan”, kirkkoherra Osmo Ojansivu sanoo. 

SK 40/1997 Hannele Jäämeri: ”Surusta kasvaa sisu”, 3.10.1997.


Vuonna 1972

Parina viime kesänä on ihmetelty, miksi jalkapallosarjojen yleisömäärät ovat painuneet alaspäin. Yksi selitys nähtiin sunnuntaina Helsingin stadionilla. Suuri osa katsomosta joi ja räyhäsi niin, että vähäinen järjestysmiesten ryhmä oli voimaton ja raittiit katsojat helisemässä.

Hulina voidaan laskea ottelun erityisluonteen tiliin: taisteltiin mestaruudesta. Mutta huligaanitunnelmaa on tavallisissakin otteluissa. Katsomot jakautuvat tontteihin, joista kutakin hallitsee yhdestä kymmeneen humalaista. Istu siinä sitten ja nauti urheilusta. 

SK 40/1972 ”Urheilujuopot”, 6.10.1972.