Elitisti ja elitismin linnake
Markku Eskelinen on yksi monista kirjailijoista, joita ei ole kelpuutettu Kirjailijaliiton jäseneksi.
Syksyllä kirjailija ja kirjallisuudentutkija Markku Eskelinen teki jotakin, mitä ei ollut pariinkymmeneen vuoteen tehnyt: haki Kirjailijaliiton jäsenyyttä.
Lokakuussa tuli vastaus. Hakemusta ei hyväksytty. Jäämme odottamaan tuotantonne täydentymistä ja kaunokirjallisen ilmaisunne kehittymistä.
Standardivastauksessa voisi aistia ironiaa. Eskelinen on yli kuusikymppinen filosofian tohtori, joka on kirjoittanut kirjoja 1980-luvulta lähtien.
”Ajattelin, etten enää olisi liitolle persona non grata, koska en ole sitä kustantajien, kirjallisuudentutkijoiden, kirjallisuushistorioitsijoiden tai apurahalautakuntienkaan silmissä.”
Maineensa hän sai ja toisten silmissä pilasi vuonna 1987 Jyrki Lehtolan kanssa kirjoittamallaan teoksella Jälkisanat. Sianhoito-opas, joka nöyryytti Suomen kirjallisuuselämää siihen aikaan muodikasta jälkistrukturalismia käyttäen.
Eskelinen teki silti pitkän kirjailijauran. Se etenee postmodernista romaaneista Nonstop (1988) ja Semtext (1990) viime vuoden Kolmen kehän sirkus -esseekokoelmaan. Ensimmäisen ja viimeisen teoksen hän kertoo lähettäneensä Kirjailijaliitolle, joka edellyttää jäseniltään kahta itsenäisesti luotua, suomenkielistä kaunokirjallista teosta, joiden ammatillinen ja taiteellinen taso on riittävä.
KirjailijaLiiton jäsenkriteereistä tuli kulttuurikeskustelun kestoaihe 1960-luvulla. Valtion taiteilija-apurahajärjestelmä luotiin, ja kirjailijaksi tunnustamisella alkoi olla väliä.
Vuonna 2018 keskustelua herätti se, että viihdekirjailija Henriikka Rönkköstä ei hyväksytty liittoon. Edeltävät tapaukset olivat viihdekirjailijat Katariina Souri ja Juha Vuorinen. Ylen kirjallisuustoimittaja Pietari Kylmälä kirjoitti liiton olevan ”elitismin linnake”. Nyt se on kuitenkin sulkenut ovet varsinaiselta elitistiltä.
Eskelinen huomauttaa, että hänen Nonstop-romaanistaan julkaistiin aikoinaan ote arvostetussa yhdysvaltalaisessa kirjallisuuslehdessä The Review of Contemporary Fiction.
”Näitä tietoja ei voinut sisällyttää jäsenhakemukseen, koska käännöksistä, akateemisista opinnäytteistä ja kirjallisuushistoriallisista maininnoista ei kysytä mitään”, Eskelinen sanoo.
Viime vuonna liiton jäseneksi valittiin 40 kirjailijaa, noin puolet hakeneista, kertoo liiton toiminnanjohtaja Ilmi Villacis.
SK on tutustunut viime vuoden uusien jäsenten listaan. Tekijöitä löytyy chick litistä kokeelliseen runouteen. Villacis sanoo, että jäsenlistan julkistaminen on harkinnassa. ”Se lisäisi ehdottomasti läpinäkyvyyttä.”
Uusista jäsenistä päättää johtokunta. Puheenjohtaja Ville Hytönen ei perustele yksittäistapauksia – se olisi taiteen vertaisarviointikäytäntöjen vastaista – mutta ohjaa kiinnittämään huomion jäsenkriteereiden kahteen kaunokirjalliseen suomenkieliseen teokseen. Moni pyrkii liittoon tietokirjoilla.
”Narratiivinen tietokirjallisuus ja esseistiikka häilyy molempien lajien puolilla. Itse esseistinä olen nähnyt erilaisia luokituksia molemmille kirjoille”, Hytönen sanoo.
Eskelinen pitää Kolmen kehän sirkusta kaunokirjana. Sellaisena sitä ovat pitäneet niin kriitikot kuin hänen kustantajansa.
Hänestä tyylilajien häilyvyys on ”kätevä savuverho perusteettomille ja mielivaltaisille päätöksille, jotka poikkeavat muiden kirjallisuustoimijoiden vakiintuneista käsityksistä”.
Kirjailijaliiton jäsenyyden suurimmat hyödyt ovat mahdollisuudet hakea tiettyjä apurahoja ja residenssejä. Juridinen apu on kaikkien käytettävissä.
On kysytty, miksi liitto vaatii nimenomaan itsenäisesti luotuja teoksia ja pitäisikö suomen kielen vaatimuksesta luopua.
Tietty konservatiivisuus selittyy Villacisin mukaan sillä, että sääntömuutokset vaativat viiden kuudesosan jäsenenemmistön kannatuksen.
Eskelinen pitää hakemispäähänpistoaan kokeena, joka läpivalaisee liiton toimintaa.
”Tilanne on sinänsä win-win. Olen tähänkin saakka tullut toimeen ilman. Vahinkoa ei tapahtunut. Voin jatkaa persona non gratana olemista.”
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa