Saarnoja rakkaudesta
Pehmoaino on festivaalikesän suosittu tulokas. Laulajaa ei hävetä esiintyä äidilleen.
Kädet kohoavat ilmaan kuin siunaukseen. ”Sano vielä kerran, että rakastat mua.”
”Rakasta. Rakasta. Rakasta.”
Mustavalkoiseen mekkoon pukeutunut papitar manaa yleisöään syvälle rakkauteen.
Silti: nyt ei olla katolisessa kirkossa eikä herättäjäjuhlilla vaan Helsingissä Nordenskiöldinkadun jäähallilla.
Kesän festivaalikausi on alkamassa, ja yleisö tuijottaa Pehmoainon maagisuutta monttu auki.
Ei ihme: Sideways-juhlilla ei ole nuoresta rakkaudesta tietoakaan. Katsojien keski-ikä huitelee reilusti puolen vuosisadan tuolla puolen.
Yksi seurakuntalaisista on Pehmoaino-nimellä esiintyvän Aino Morkon, 22, äiti, joka lupaa viedä terveiset tyttärelleen. Rakkaudellinen viesti on vastaanotettu.
”Äiti jos joku on nähnyt kaikki sekoiluni lapsuudessa ja teini-iässä”, Morko sanoo.
”Hänen edessään esiintyminen ei hävetä yhtään.”
Morkon tyyli ei ole sattumaa. Jo Pehmoainon tavaramerkiksi muodostunut mustaa ja valkoista yhdistävä mekko on kirkollisen kaapumainen ja sopisi syvästi uskonnolliselle sisilialaismammalle.
”En nauti väreistä. Ne menevät yli omista sensoreistani”, Morko sanoo.
Pehmoaino ei osta lainkaan pikamuotia. Vaatteet ovat aatteet.
”Ostan kaikki käytettyinä. Olen toisaalta hyvin tarkka siitä, millaisia ne ovat. Pidän pitsistä ja eri tekstuureista.”
Morko myöntää olevansa romantikko, mutta hän ei ole erityisen viehtynyt tuonpuoleisista asioista.
”En kuulu mihinkään uskontokuntaan. Olen kiinnostunut uskonnoista osana historiaa ja politiikkaa. Jos en tekisi musaa, minua kiinnostaisi opiskella teologiaa.”
Matkoilla Morko käy kirkoissa, erityisesti katolisissa maissa.
”Niihin on laitettu ihan sikana fyrkkaa. Mutta vaikka Suomessa uskonto on arkisempaa, käyn myös täällä tutkimassa kirkkoja.”
Morko laskee, että hänellä on nyt yhdeksän julkaistua omaa kappaletta ja muutama esityskuntoinen uusi. Sen lisäksi Pehmoaino esittää muutamia lainabiisejä. Ura on hyvässä alussa.
Laulajan läpimurron voi katsoa tapahtuneen teini-ikäisenä The Voice Kids -ohjelmassa vuonna 2014.
Kykyjenetsintäkisan voittajan tie eteni viime vuonna viiteen Emma-ehdokkuuteen. Pysti tuli kahdesta kategoriasta.
Pehmoainoa voi kuunnella kesällä useilla festivaaleilla.
Niissä yleisö on Sidewaysin tapaan yhä vanhempaa, sillä nuoret eivät festivaaleista nykyisin tunnu innostuvan.
Morko arvioi, että on ollut katsojana vain kaksilla festareilla.
”Aloitin festivaaleilla käymisen esiintyjänä.”
Ensimmäiseltä festivaaliltaan hän sai mukaansa tärkeän opin – ei juhlimista keikkapäivänä.
Morko haluaa siirtyä esiintymisen jälkeen nopeasti omiin oloihinsa: kovat hyperaktiiviset kierrokset eivät sovi sosiaaliseen kanssakäymiseen.
”Kun olen koko päivän jännittänyt ja sitten onnistunut, voin yksinkertaisesti vain miettiä, että hyvä Aino, ilman että pitää mennä vielä erikseen pitämään hauskaa.”
Tiedä johtuuko jännittämisestä vai esiintymistilanteen alkamisen jälkeisestä varmuudesta, mutta Sidewaysissa Pehmoaino on lavalla kotonaan.
Esitys on erikoinen. Kappaleiden välillä Morko seisoo kaavussaan ja katsoo hiljaa yleisöä. Tosinaan hän kääntyy tai käy lavan reunassa sanomatta edelleen sanaakaan.
Tila ja aika ovat hänen, ja siihen tilaan ja aikaan eivät sovi saksipotkut tai juokseminen – tai edes kansaa nykyään villitsevä teatraalinen murjotus.
Jännitys purkautuu ulos tyyneytenä, Morko sanoo.
”Musiikin tekeminen on nörttiä. On maailman nörteintä istua studiossa kyhäämässä kappaleita. Olen ihastellut heitä, jotka pystyvät lisäksi vielä villitsemään yleisöä lavalla.”
Morko tekee itse kappaleensa sävellykset ja sanoitukset.
”Niiden kappaleiden on riitettävä. Minun ei tarvitse täyttää kappaleiden välistä tyhjää tilaa tempuilla.”
Mutta miksi pehmo?
Pehmoaino on Morkon Instagram-tilin nimi.
”Aluksi tilin nimi oli junnuaino, sitten luuseriaino ja paha-aino. Pehmoainoon se jäi, kun kaverini alkoivat kutsua minua pehmikseksi.”
Pehmoaino Joensuun Ilosaarirockissa 15.7., Turun Samppalinnassa 3.8. ja Helsingin Flow-festivaalilla 12.8.