Radikaali ajatus
Kreetta Onkeli ehdottaa pakollista kaunokirjallisuuden tenttiä kaikille aikuistuville kansalaisille.
3
MIN
Jos kirjailija Kreetta Onkeli olisi koulukuraattori, hän kysyisi ongelmiin tai ahdinkoon joutuneelta nuorelta:
”Mitenkäs kirjat, mitä olet viime aikoina lukenut?”
Onkelin mielestä Suomessa pitäisi jo luopua lukijoiden ikään perustuvasta tiukasta kohderyhmäajattelusta, joka ilmenee kirjallisuuden jyrkkänä jakamisena lasten ja aikuisten kirjoihin.
Varhaisteini löytää nimittäin pureskeltavaa myös aikuisten kirjoista, ja aikuisten ymmärrys lapsuudesta ja nuoruudesta saattaa kasvaa lasten- ja nuortenkirjoja lukemalla.
”Ahtaissa oloissa elävä nuori voi saada vertaistukea vaikkapa Joonatan Tolan ja Niko Hallikaisen omiin lapsuuden kokemuksiin pohjaavista nykyromaaneista”, Onkeli sanoo.
Tai Christiane F:n omaeläkerrallisesta romaanista Huumeasema Zoo, joka ilmestyi 1970-luvulla mutta on säilyttänyt ajankohtaisuutensa.
Hyödyttömät päivämme, Onkelin syksyn uutuus, on luokiteltu nuortenromaaniksi. Teoksen maailmankuva, latautunut kerronta ja nuoruuden kuvaus tarjoavat riittoisan lukukokemuksen myös aikuiselle.
Romaani antaa äänen kahdelle marginaaliin joutuneelle ikäryhmälle, varhaisteineille ja ikäihmisille.
Kriminologian opinnot Helsingin yliopistossa sysäsivät Onkelin kirjoittamaan nuorille ajassa kiinni olevan yhteiskuntakriittisen romaanin. Kuluvan vuoden alusta lähtien hän on ollut käräjäoikeudessa maallikkotuomarina. Hyödyttömät päivämme on kirjoitettu jo ennen tätä luottamustehtävää.
Juuri nyt Onkelia kiinnostavat lasten ja nuorten syrjäytyminen ja Suomessakin yleistynyt nuorisorikollisuuden laji, kostoväkivalta.
Kirjailijaa harmittaa se, että monet lasten vanhemmat eivät enää ymmärrä varhaisen lukemisen kauaskantoista merkitystä.
Onkeli uskoo, että kirjallisuuden pitäisi olla osa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista kasvattamista eli osa elämää, ”ei mikään erillinen saareke tai harrastus”.
”Jos vanhempi sulkee kirjat ulos lapsensa elämästä ja arjesta, hän jättää lapsen ilman sanoja, ajattelukykyä ja rikasta sisäistä maailmaa, joka ei ole sidoksissa rahaan tai yhteiskunnalliseen asemaan.”
Nuoren lukemat kirjat voivat Onkelin mukaan herättää jopa kapinaa oman kodin arvomaailmaa tai ahdasmielisyyttä vastaan.
Samalla ne voivat kuitenkin lisätä empatiaa ja tarjota vertaistukea.
Entä jos lukemista ryhdyttäisiin markkinoimaan nuorille yhtenä anarkian tai kapinan muotona, Onkeli heittää.
Ajatus kuulostaa radikaalilta aikana, jolloin lasten ja nuorten suojelemisen nimissä halutaan rajoittaa tai jopa kokonaan estää heidän pääsyään sosiaaliseen mediaan.
”Kirjat tarjoavat edelleen hyväksytyn ja sallitun väylän tutustua myös tuntemattomiin ja vaarallisiin maailmoihin ja ilmiöihin”, Onkeli sanoo.
”Parhaimmillaan nuoret voivat löytää kirjallisuudesta huomattavasti rankempaa tavaraa kuin somesta tai suoratoistopalveluista.”
Vanhemmat eivät juurikaan pysty vahtimaan nuorten lukemista.
”Niinpä lukeva nuori on henkisesti vapaampi ja vaikeammin aikuisen kontrolloitavissa.”
Onkeli haluaa karttaa ”psykomössöä ja nuorten ylidiagnosointia” ja korostaa yksinkertaisia perusasioita.
Mikäli oireilevat lapset ja nuoret saisivat kasvaa varhaisesta lapsuudestaan lähtien kirjojen parissa, he eivät hakkaisi ihmisiä eivätkä muodostaisi jengejä, kirjailija uskoo.
”He osaisivat sekä lukea ihmistä että suojella itseään ja muita. Heillä olisi tulevaisuudennäkymiä ja päämääriä. ”
Onkeli on harmissaan siitä, että monilla aikuisilla on niin huonot taustatiedot suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden moniäänisestä tarjonnasta.
Maahanmuuttajille ollaan suunnittelemassa erityistä kansalaisuuskoetta. Onkelin mielestä samassa hengessä kaikille Suomen kansalaisille tulisi täysi-ikäistymisen kynnyksellä järjestää pakollinen kaunokirjallisuuden tentti, jota varten olisi luettava keskeiset lasten, -nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden perusteokset.
Ja entä jos kaikille aikuisille järjestettäisiin määräajoin kertauskuulusteluja uusimmista lasten- ja nuortenkirjoista?
Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme. 251 sivua. Otava, 2026.