Lähikaupan mies

Ne soi sulle -romaani viljelee uskottavasti katujen kieltä, Virpi Alanen kirjoittaa.

romaani
Teksti
Virpi Alanen
2 MIN

Kalliolaiseen lähikauppaan sijoittuva esikoisromaani tuo välittömästi mieleen kaksi teosta: japanilaisen Sayaka Muratan romaanin Lähikaupan nainen ja Torsti Lehtisen romaanin Kun päättyy Pitkäsilta. Janne J. Olinin Ne soi sulle lunastaa onnistuneesti paikkansa sekä lähikauppakirjallisuuden että kalliolaiskirjallisuuden jatkumossa. Olinin päähenkilö on Muratan päähenkilön tapaan löytänyt lähikaupasta merkityksen elämälleen, mutta ympäröivä yhteiskunta ei täysin hyväksy tehtyä valintaa. Olinin kalliolainen lähikauppa on Muratan konbini-kauppaa vaarallisempi. Päähenkilö on myyjä, jonka epäviralliseen työnkuvaan kuuluu oman hengenmenon uhalla ”tanssiminen” eli väkivaltaisten varkaiden paimentaminen.

Esikoiskirjailija tarkastelee väkivallan arkipäiväistymistä huumeriippuvaisten varkaiden piinaamassa myymälässä. Kuten Lehtisen sodanjälkeiseen viinatrokarien Kallioon sijoittuvassa tarinassa, myös Olinilla päähenkilö on nuori mies, joka on kasvanut lähtemättömästi kiinni kaupungin rujompaan puoleen.

Jostain syystä, ehkä etäännyttääkseen, Olin sijoittaa tarinan 2010-luvun alkuun, mutta lukiessa huomasin ajattelevani usein nykyhetken Kalliota.

Ei ole ihme, että Helsingin kaupunginosista juuri Kallio kiehtoo kirjailijoita. Se on eläväinen paikka, jolla on oma mielenmaisemansa ja katuslanginsa. Kirjallisuudessa Kallio tuntuu pysyvän samantapaisten surullisten elämäntarinoiden näyttämönä sukupolvesta toiseen. Kirjailija rajaa näkymän, jossa kaupunginosan hurjuuden tarinallistaminen jatkuu.

Pohjimmiltaan Ne soi sulle käsittelee yksinäisyyttä ja perhemäisten rakenteiden kaipuuta rikkinäisessä maailmassa. Nuoren miehen todellisuus on tarinassa julma ja tuhoisa. Hänen hahmossaan väikkyy klassinen suomalainen puhumaton mies. Pikaviestinten tarjoama näennäinen kommunikaation helppous vain pahentaa ahdinkoa. Tarina sivuaa metatasollaan myös kirjailijuuden raadollista puolta: sivullinen ja syrjäytyvä ihminen on perinteistä ”päähenkilömatskua”.

Katujen kieli on punottu uskottavasti tekstiin. Merkitykset pystyy päättelemään, vaikka slangi ei olisi tuttua. ”Nipa” on huumeriippuvainen, ”steve” on vartija, ”mutka” on käsiase.

Päähenkilön eteenpäin hosuva sisäinen puhe on epätoivon maisemaa mutta hetkittäin hupaisaa. Kirjassa on sukulaisuutta myös Sisko Savonlahden esikoisromaaniin Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, joka kuvaa ironisella kepeydellä nuoren naisen haparoivaa elämää. 

Janne J. Olin: Ne soi sulle. 323 sivua. WSOY, 2026.