Antakaa uusia t­arinoita

Kevään 2022 yllättävin elokuvahitti oli Everything Every­where All at Once. Se oli scifiä kungfu- ja farssimausteilla, aviodraama ja kertomus maahanmuuttajaperheen sukupolvista. Daniel Kwanin ja Daniel Scheinertin teos ei sopinut mihinkään lokeroon.

Elokuvan sädekehä kasvoi Oscareihin asti. Kahdeksasta ehdokkuudesta se voitti seitsemän, mukaanlu­kien paras elokuva.

Sitä tuskin kukaan olisi uskonut vielä ensi-illan aikoihin: leffahan oli outo.

Oscareissa pärjää usein Hollywoodin näkökulmasta ajan henkeä kiteyttävä elokuva. Kummallisen hitin voitto oli pohjustusta ilmiölle, joka täytti elokuvateatterit tänä kesänä.

Greta Gerwigin Barbien ja Christopher Nolanin Oppenheimerin näytöksiä myytiin loppuun viikosta toiseen, ympäri maailmaa. Kansainvälisesti Barbie on ainakin 2000-luvun katsotuimpien elokuvien joukossa.

Suomessa sen on nähnyt puoli miljoonaa katsojaa. 2020-luvulla suositumpi on ollut vain Bond-seikkailu No Time to Die. Barbie kiilaa pian ohi. Oppenheimerilla on draamaelokuvalle poikkeuksellisesti yli 300 000 katsojaa.

Hollywoodin usko yleisön haluun nähdä mitään uutta on ollut pohjalukemissa. Siksi Barbien ja Oppenheimerin menestystä pidetään käänteentekevänä.

1980- ja 1990-luvulla hittien joukossa oli toki joitain jatko-osia, mutta ne eivät hallinneet elokuva-alaa.

Sen jälkeen Hollywood-studioiden tekemien valkokankaalle tarkoitettujen elokuvien nimikemäärä on romahtanut, samoin lajikirjo. On kuin Hollywood tunnustaisi vain pari tyylilajia: koko perheen fantasiat ja action-spektaakkelit. Paukut säästetään yhä harvempiin nimikkeisiin, blockbustereihin, joiden uskotaan viehättävän tuttuudella.

Viime vuoden katsotuimmat elokuvat Suomessa olivat Top Gunin jatko-osa, Kätyrit 2, Mielensäpahoittaja 3, uusin Batman-tulkinta, Avatar 2, Harry Potter -maailmaan sijoittuva Ihmeotukset 3 sekä järjestyksessä 28. Marvel Cinematic Universe -elokuva Doctor Strange in the Multiverse of Madness.

Kuten Mielensäpahoittaja osoittaa, jatko-osakulttuurin paisuminen ei rajoitu rymistelyihin. Seuraavana listalla on Downton Abbey 2 eli suosikkisarjan elokuvaversion jatko-osa.

Blockbusterit ovat muuttuneet aina kalliimmiksi tehdä. Kilpaillaan koolla ja sensaatiolla, ei ideoilla. Tähtienkin merkitys on kaventunut. Tänä vuonna valmistuneen Indiana Jones 5:n tuotantokustannus oli yli 250 miljoonaa euroa, joten 350 miljoonan euron lipunmyynnillään se teki tappiota.

Suurten franchise-elokuvien on maksettava tavattoman paljon ollakseen sitä, mitä odotetaan, ja sekään ei tunnu yleisölle riittävän. Munat ovat yhdessä korissa ja riskit valtavia.

Ne elokuvasarjat, joilla valkokankaiden ääreen on houkuteltu suurin yleisö, ovat ilmiselvässä laskusuunnassa. Star Warsien tuotanto on siirtynyt televi­sioon. Tänä kesänä uudet Fast and Furious (osa 10) ja Mission: Impossible (osa 7) matelivat lippuluukulla kivuliaasti riman ali. Marvelitkin ovat luisussa.

Kyllästyminen näkyy Suomessakin. Risto Räppääjien, Mielensäpahoittajien ja Luokkakokousten vetovoima on vähentynyt. Neljäs Napapiirin sankarit ei sytyttänyt yleisöä lainkaan.

Nukketeemasta vähän Simpsonit-tyyppistä, mutta feminististä yhteiskuntasatiiria rakentava komedia Barbie ja ydinpommin isän henkilökuva Oppenheimer voivat vaikuttaa vastakohdilta. Eräs asia niillä kuitenkin on yhteistä. Kumpikin perustuu alkuperäisideaan. Ne eivät ole jatko-osia tai leffasarjan osia.

Samoin kuin Everything Everywhere All at Oncen menestys, ne tuovat viestin yleisöltä: antakaa uusia tarinoita.

Kun niin käy, elokuvat ovat myös puheenaihe, enemmän kuin kaupallisia ilmiöitä. Silloin elokuvilla on taas luonnetta ja merkitystä.

Kumma kyllä, supersanka­rien hallitsemalla ajalla näin ei ollut.