Tarinan lumoissa
Hanna Lajusen maahantuontiyhtiö on elokuva-alan menestystarina.
Ennen kuin elokuva saapuu valkokankaalle Suomessa, sillä pitää olla levittäjä. Hollywoodilla on omat edustuksensa, ja hittipotentiaaliset kotimaiset leffat löytävät levittäjänsä. Mutta kuka ottaa riskin ja tuo maahan eurooppalaiset ja aasialaiset elokuvat?
Yksi Suomen tärkeimmistä art house -levittäjistä on Cinemanse, jonka maahantuontitoiminnan Hanna Lajunen aloitti vuonna 2014. Se nousi nopeasti keskeiseksi riippumattomaksi leivittäjäksi Cinema Mondon, Future Filmin ja Atlantic Filmin rinnalle.
”Paljon hienoja elokuvia jäi ilman levitystä Suomessa”, Lajunen kuvailee alkuvaiheen motivaatiotaan.
Alussa fokus oli Ranskassa, mutta näkymä laajeni. Tänä vuonna Cinemansen ansiota on esimerkiksi brittiläisen Aftersunin menestys Suomessa. Charlotte Wellsin esikoisohjaus on vetänyt merkittävästi enemmän katsojia kuin tyypillisissä verrokkimaissa Skandinaviassa.
Maaliskuussa yhtiölle osui onni, kun Everything Everywhere All at Once puhdisti Oscar-pöydän. Hanna Lajunen oli ostanut perhedraamaa, fantasiaa ja toimintajaksoja yhdistävän erikoisuuden ennen sen valmistumista käsikirjoituksen perusteella, kuten vähänkään korkeaprofiilisempien elokuvien kohdalla yleensä tehdään. Jo ennen Oscareita Everything Everywhere All at Once oli yllätyshitti monissa maissa, Suomessakin.
Cinemansen yllättävimpiä vetonauloja ovat olleet esimerkiksi monikansallinen eurooppalaisanimaatio Rakkaudella, Vincent (2017) ja Park Chan-wookin The Handmaiden (2016), joka teki korealaisen elokuvan katsojaennätyksen ennen Oscar-voittaja Parasitea.
Toisaalta Hanna Lajunen sanoo, että on vaarallista olla liiaksi elokuvan pauloissa. Riski realisoitui, kun Amos Oz -filmatisointi Tarina rakkaudesta ja pimeydestä floppasi armottomasti.
Lajunen sanoo, että häntä kyllä varoitettiin: elokuva-alalla yrittäminen on haastavaa toimintaa, ja paljon on kiinni sattumasta.
Menestysten ennakointi on hankalaa ja ulkoiset tekijät, kuten art house -elokuvien lanseeraamisen kannalta tärkeät lehtikritiikit, voivat yllättää. Suomi on pieni markkina-alue, joten vain isot menestykset jättävät kassaan ylimääräistä.
Inspiraatiota sai kotoa. Lajusen vanhemmat toimivat 1980- ja 1990-luvulla muun muassa elokuvateatterialalla. Isä Jarmo Lajunen on kymmeniä firmoja perustanut sarjayrittäjä, ja serkku Samppa Lajunenkin on pääomasijoittaja.
”Kai se ajatus oli jo nuorena iskostettu päähän, että kokeile. Ei ole niin paha, jos epäonnistuu, ja on mahdollisuus ihan pienesti muuttaa maailmaa.”
Epävarmalle alalle lähtemisen syihin hän lisää pienellä huumorilla myös ”pään kopsauttelun mäkihypyn parissa”.
Hanna Lajunen voitti 12-vuotiaana mäkihypyn tyttöjen Suomen mestaruuden.
”Halusin mäkihyppääjäksi tai suunnistajaksi, mutta muuten käytin lapsuuteni kirjojen ja leffojen parissa.”
Teininä elokuvateatterissa työskennellessään hänelle valkeni, että on myös ammatti, jossa katsotaan elokuvia ja tuodaan niitä maahan.
Valmistuttuaan kirjallisuustieteen maisteriksi ja TAMKin ja Salfordin yliopiston yhteisestä maisteriohjelmasta elokuvakäsikirjoittajaksi Lajunen matkusti Cannesin elokuvajuhlille ajatuksenaan etsiä ostettavaa – elokuvan, jonka voisi tuoda Suomeen.
Cinemansen ensimmäinen maahantuonti oli heti menestys: Olivier Assayasin ohjaus Clouds of Sils Maria, joka ei ollut kelvannut muille levittäjille Suomessa.
”Ihanne on Aftersunin kaltainen tapaus, että saisi tuoda elokuvia, joihin rakastuu itse ja jotka jättävät jäljen sekä vieläpä menestyvät kaupallisesti.”
Ari Tolppasen johdolla vuonna 2020 perustettu tuotanto- ja levitysyhtiö Aurora Studios osti Cinemansen toissa vuonna.
Hanna Lajunen nousi Aurorassa levitysjohtajaksi, mikä tarkoittaa vastuuta yhtiön levittämien kotimaisten elokuvien jakelusta sekä joissain tapauksissa valinnasta. Samalla hän jatkaa ulkomaiseen elokuvaan keskittyneen Cinemansen vetämistä.
Cinemansen etuna ollut aikaresurssi oli myös taakka: ”yhden naisen bändinä” Lajunen antoi kaikkensa jokaiselle elokuvalle.
Tällä hetkellä valkokankailla on kahdeksan Cinemansen elokuvaa.
”Nyt on tosi hyvä porukka kasassa, kaikki ei ole enää omilla harteilla.”