Ruosteenpunainen Matisse
Syksyn tärkein pohjoismainen taidenäyttely syntyi vuosien salapoliisityön tuloksena.
Seitsemän maalausta, kolme veistosta ja yksi keramiikkalautanen – näin pieni on syksyn tärkeimmän pohjoismaisen näyttelyn ydin. Se on nähtävissä Tanskan kansallisgalleriassa SMK:ssa (Statens Museum for Kunst).
Edellisen kerran näyttelyn taideteokset olivat yhdessä yli sata vuotta sitten Henri Matissen ateljeessa Pariisin lähistöllä. New Yorkin Museum of Modern Artin (MoMA) ja SMK:n asiantuntijoiden vuosia kestäneellä salapoliisityöllä teokset on saatu taas yhteen. Ainutlaatuinen näyttely on esillä vain näissä kahdessa museossa.
Henri Matisse (1869–1954) oli Pablo Picasson ohella 1900-luvun merkittävin maalari. Molempien taide kulki realismista kohti yhä suurempaa tyylittelyä. Kummallakin teosten lähtökohtana pysyi todellisuus, oli mallina sitten ihminen, maisema, asetelma tai sisätila.
Picasso muokkasi muotoa, Matisse väriä.
Vuonna 1911 Matisse teki värillä jotain, mitä itsekin ihmetteli. Kuten usein aikaisemmin, hän maalasi sisänäkymän ateljeestaan. Siinä näkyy vanhempia maalauksia ja veistoksia, muutama huonekalu, pöydällä maljakko ja viinilasi.
Ateljee oli tehty maalaamattomasta puusta. Tauluunsa Matisse kuitenkin maalasi lattian vaaleanpunaiseksi, seinät sinisiksi ja huonekalut okrankeltaisiksi. Sitten hän peitti nämä kaikki ruosteenpunaisella. ”En tiedä miksi”, hän kummasteli.
Perspektiivin Matisse pelkisti muutamaan viivaan. Suuri osa maalauksesta on yksiväristä punaista pintaa. Se tekee siitä merkkipaalun modernin taiteen kehityksessä kohti abstraktiota. Himmeässä ruosteenpunassa katse kiertää ympyrää teoksesta toiseen.
Punainen ateljee on kuin näyttely Matissen siihenastisesta urasta. Varhaisin kuvassa näkyvä maalaus on korsikalaismaisema vuodelta 1898, tuorein Syklaami samalta vuodelta kuin Punainen ateljee.
Yhtä lukuun ottamatta kaikki 11 taideteosta ovat säilyneet. Niiden tunnistaminen ja sijainnin jäljittäminen oli vaikeaa.
Helppoa sen sijaan oli saada teokset museoista ja yksityiskokoelmista näyttelyyn. Kaikki oivalsivat tilaisuuden ainutlaatuisuuden.
Ateljeeta ja sitä kuvaavaa maalausta ei olisi ilman venäläistä tekstiilitehtailijaa ja taidekerääjää Sergei Štšukinia. Hän alkoi 1900-luvun alussa kerätä Matissea ja tilata teoksia suoraan taiteilijalta. Štšukinin tilauksilla Matisse kustansi ateljeen rakentamisen.
Maalaus oli tilaustyö venäläiskerääjälle, joka ei sitä lopulta ostanut. Štšukinilla oli jo aikaisempi, ateljeen toista nurkkaa kuvaava Vaaleanpunainen ateljee. Se ei ole värinkäytöltään niin radikaali.
Yrityksistä huolimatta Matisse ei saanut Punaista ateljeeta myydyksi. Vihdoin, 1920-luvun lopulla, ostaja löytyi. Maalaus roikkui kymmenkunta vuotta lontoolaisen yökerhon seinällä.
Teoksen käänteentekevä merkitys ymmärrettiin vasta kun New Yorkin MoMA hankki sen kokoelmaansa 1949.
Punainen ateljee -näyttely on esillä MoMA:n lisäksi Kööpenhaminan SMK:ssa, koska maalauksessa kuvatuista teoksista kolme kuuluu museolle.
Tanskalaiskeräilijä Johannes Rump onnistui ensimmäisen maailmansodan aikoihin hankkimaan useita Matissen töitä. 1928 hän lahjoitti ne SMK:lle.
Näyttelykokonaisuuden toisessa osassa kerrotaan maalauksen vaiheista ja taiteilijan urasta. Matisse-elämys jatkuu museon pysyvän kokoelman puolella. Siellä on salillinen Rumpin lahjoittamia teoksia.
Henri Matisse: The Red Studio. SMK:ssa (Sølvgade 48, Kööpenhamina) 26.2.2023 asti.