Mika Kaurismäki teki dokumentin Miriam Makebasta
Miriam Makeba hyväksyi Mika Kaurismäen Mama African ohjaajaksi. Kuva Kaisa Rautaheimo.
Keväällä 2009 Mika Kaurismäki ohjasi Afrika Festivalilla Würzburgissä afrikkalaislaulaja Miriam Makebasta kertovan dokumentin ensimmäisiä ottoja. Kameraan tallentui materiaalia Miriam Makeba Bandista sekä laulajan lapsenlapsista, Zenzi Monique Leestä ja Nelson Lumumba Leestä.
Miriam Makeba (1932-2008) itse oli kuollut puoli vuotta aiemmin. Kaurismäki ehti kuitenkin puhua hänen kanssaan puhelimessa.
Mama Africa -dokumentin ohjaajaksi Kaurismäki päätyi etiäisen kautta. Jo ennen kuin häntä pyydettiin dokumentin ohjaajaksi, hän oli toivonut pääsevänsä kuvaamaan Etelä-Afrikkaan.
”Sain soiton saksalaisranskalaisesta Arte-televisioyhtiöstä, kun kuvasin Haarautuvan rakkauden taloa. Jo vuonna 2002 olin tehnyt Arten kanssa dokumentin Moro No Brazil”, kertoo Kaurismäki.
”He olivat ajatelleet, että olisin sopiva henkilö ohjaamaan dokumentin Makebasta. Kun mahdollisuus tarjoutui, minun ei tarvinnut kauaa epäröidä.”
Ainutlaatuinen lahjakkuus
Mika Kaurismäki tutustui Makeban musiikkiin vuonna 1969, kun Yleisradio esitti televisiosta Makeban konsertin.
Kymmenen vuotta aiemmin Makeba oli lähtenyt luomaan uraa Yhdysvaltoihin. Vuonna 1959 Etelä-Afrikan hallitus mitätöi hänen passinsa. Laulaja eli maanpaossa 32 vuotta, ja hänestä tuli yksi historian tärkeimmistä ihmisoikeuslähettiläistä.
Etelä-Afrikkaan Makeba pääsi palaamaan vuonna 1991, kun apartheid-järjestelmää oli alettu purkaa ja Nelson Mandela oli vapautettu.
Kun Mama Africa sai heinäkuussa ensi-iltansa Etelä-Afrikassa, maan kulttuuriministeri avasi näytöksen. Kaurismäen mukaan dokumentti muistuttaa eteläafrikkalaisia myös heidän juuristaan.
”Makeba oli jo artistina poikkeuksellisen lahjakas. Lisäksi hänellä oli hieno taito levittää musiikkinsa kautta tärkeää yhteiskunnallista sanomaa.”
Mama Africa on ennen kaikkea emotionaalinen tarina naisesta, joka halusi laulujensa kautta vaikuttaa. Vaikka dokumentit marginaalielokuvia ovatkin, niille löytyy Kaurismäen mukaan katsojapotentiaalia Suomestakin: 1970-luvun poliittisesti aktiivinen sukupolvi – ja naiset.
”Mama Africa on vahvan naisen tarina. Naiset voisivat mennä katsomaan sitä, ja ottaa miehet sekä lapset mukaansa.”
Kolmen vuoden kiista
Laulajan kuoleman jälkeen alkoivat riidat hänen musiikkinsa käyttöoikeuksista. Kaurismäki leikkasi Mama Africasta 27 eri versiota. Kolmen vuoden urakan jälkeen valmis teos voitti helmikuussa Berliinin elokuvafestivaalien yleisöpalkinnon.
”Esitimme dokumentin Berliinin elokuvajuhlilla, vaikka sopimusasioissa oli edelleen kiistaa. Halusimme osoittaa, että elokuva on niin hyvä, että osapuolten kannattaisi vihdoin päästä sopuun asiassa. Lopulta riidat käyttöoikeuksista ratkesivat”, Kaurismäki sanoo.
Makeba asui elämänsä aikana Etelä-Afrikan lisäksi muun muassa New Yorkissa, Belgiassa ja Guineassa. Hän halusi elokuvansa ohjaajaksi tekijän, jolla on kansainvälistä näkemystä. Mika Kaurismäki, joka on kiertänyt kolme vuosikymmentä kameroineen maailmaa, täytti kriteerit.
”Makeballa oli sydän Etelä-Afrikassa, mutta tuntosarvet muualla. Minulla on vähän sama juttu. Menin Brasiliaan tekemään Amazon-elokuvaa vuonna 1989, ja siitä asti olen pysynyt siellä.”
”Juuret ihmisellä voivat kuitenkin olla vain yhdessä paikassa. Makeballa ne olivat Etelä-Afrikassa, minulla Suomessa.”
Mama Africa elokuvateattereissa 12.8. lähtien.