Vapaaksi vitriineistä
Uskomaton tositarina saa pohtimaan keräilyn pakkomiellettä, Minna Kontkanen kirjoittaa kirja-arviossaan.
2
MIN
Kaksikymppinen Stéphane Breitwieser tahtoi muuttaa ullakkohuoneensa aarrekammioksi, jossa hän ja hänen tyttöystävänsä Anne-Catherine Kleinklaus pääsisivät pakoon modernia 1990-lukua.
Kumpikin oli kotoisin Ranskan Elsassin eli Alsacen maakunnasta Saksan ja Sveitsin rajamailta. Hädin tuskin vartioitujen kotiseutumuseoiden taideaarteet olivat lumonneet Breitwieserin (s. 1971) jo hänen ollessaan pikkupoika. Hän asui lapsena sukukartanossa, mutta vanhempien avioero johti elintason romahdukseen ja tavalliseen pientaloon Mulhousen pikkukaupungin laidalle.
Pojasta kasvoi taidehistoriafriikki ja taidevaras, jota yhteisen kulttuuriperinnön käsite ei velvoittanut vaan ärsytti. Museot olivat ”taiteen vankiloita”. Antiikki ja vanha taide kuuluivat hänen ullakkohuoneeseensa, hänhän rakasti niitä enemmän kuin kukaan muu.
Käytännön syistä hän vei lähinnä kohteita, jotka mahtuivat pikkutakin ja housunkauluksen alle.
Breitweiser ja Kleinklaus varastivat Länsi-Euroopassa noin kolmesataa esinettä, joihin kuului 69 renessanssiajan öljymaalausta. Saaliin yhteenlaskettu arvo oli 1,8 miljardia euroa.
Hän ei osannut lopettaa, vaan jäi kiinni vuonna 2001.
Yhdysvaltalaisen Michael Finkelin tarinallinen tietokirja Mestarivaras kertoo nämä juonenkäänteet ja käsittelee yksittäisiä varkauksia niin pikkutarkasti, että se vaikuttaa kaitaa polkua käyvän lukijan silmissä vitriinien avaamisen ja vartijoiden hämäämisen oppikirjalta.
Finkel haastatteli Breitwieseriä 40 tuntia. Lisäksi hän haastatteli poliisietsiviä, jotka pääsivät varaspariskunnan jäljille ja suorittivat kuulustelut.
Vanha taide ja antiikkiesineet hierovat tarinaan kallista patinaansa, jonka ansiosta Mestarivaras ei ole kaikkein matalamielisintä true crime -viihdettä. Silti se on true crime -viihdettä, joka toisaalta saa taiteen ja museoiden ystävän pohdiskelemaan kuin korkeakirjallinen merkkiteos.
Mistä syntyy pakkomielle keräilyyn? Miksi joku syttyy vanhasta taiteesta, joku modernista tai nykytaiteesta? Miksi jokin teos tuntuu katseiden ja mielikuvien hehkuvalta magneetilta mutta toinen tylsältä näpertelyltä?
Pariin kysymyksistä Finkel hahmottelee vastauksia. Askarruttamaan jää, missä ovat taidemaailman todelliset mestarivarkaat, jotka eivät ehkä jää koskaan kiinni.
Michael Finkel: Mestarivaras. Suom. Heli Naski. 248 s. Atena, 2024.