Kirjailijakuva täydentyy

Kun kirjailija Timo K. Mukalta (1944–1973) kysyttiin, miltä tuntuu olla kotoisin Pohjois-­Suomesta, hän vastasi: ”Miltä männystä tuntu­u olla mänty.” Ei se miltään tunnu. Tai ainakaan sitä ei voi selittää.

Toimittajan kysymys kertoo paljon Mukkaan suhtautumisesta. Hänestä tehtiin omana aikanaan pohjoisen eksoottinen ilmestys, jolle lyötiin neron, hullun, erootikon ja boheemitaiteilijan leimat otsaan.

Timo K. Mukan elämä kesti vain hieman yli 28 vuotta, mutta hän ehti paljon. Hän eli kiihkeän rakkaustarinan Ateneumin kurssilla tapaamansa Tuulan kanssa ja sai kaksi lasta, matkusteli, teki kymmeniä maalauksia, julkaisi yhdeksän kaunokirjallista teosta ja lehtikirjoituksia. Mukan kirjoista tunnetaan erityisesti Maa on syntinen laulu (1964) ja Laulu Sipirjan lapsista (1966). Hänet muistetaan myös räävittömien lehtijuttujen kohteena aikana ennen yksityisyydensuojaa.

Erno Paasilinna kirjoitti Mukasta elämäkerran heti kirjailijan kuoltua vuonna 1974. Kirjassa mehusteltiin edellä mainituilla leimoilla. Tuula Mukan mukaan Paasilinnalla oli valmiina ajatus siitä, millaisen elämän hän halusi Mukalle kirjoittaa, eivätkä läheisten haastattelut voineet kuvaa keikuttaa.

Pellossa, eli Mukan kotipaikkakunnalla varttunut Sini Silveri on uudessa elämäkerrassa katsonut legendan ja huhupuheiden taakse. Hän on haastatellut Tuula Mukkaa ja Timon ystäviä sekä käyttänyt laajasti arkistoaineistoja. Silveriä elämäkerturina kuvaa hyvin hänen itse asettamansa positio: on ”luotava itsestään toinen, jonka kanssa elää kerrottavan rinnalla”.

Silveri pyrkii ymmärtämään, miltä tuntuivat köyhyys, rakkaus, julkisuuden hullunmylly ja työpaineet. Kuvaus kirjailijan elämästä on elävä ja intiimi.

Paikoin halu kumota ihmisten puheita ja villiä julkikuvaa tuntuu menevän siloittelun puolelle. Silveri esimerkiksi kirjoittaa, ettei Mukka juonut vaan keskittyi tunnollisesti töihinsä, mutta ristiriitaisesti lopussa kuvataan pontikankeittoa, Rovaniemen ravintoloissa kiertelyä ja tissuttelua terveyshaittana.

Runsaasta aineistosta löytyy paljon kohtia, joihin olisi voinut syventyä laajemminkin, mutta Silveri on valinnut tiiviin, päähenkilön kokemusmaailmaan keskittyvän muodon.

Mitään uutta ja mullistavaa Miltä männys­tä tuntuu olla mänty ei Mukkaa tunteville tarjonne, lisää yksityiskohtia ja perhe-elämän kuvausta kyllä. Ennen kaikkea Silverin kirja tuntuu oikeudenteolta Mukan kirjailijakuvalle. Silveri on löytänyt ihmisen legendojen takaa ja antanut äänen Paasilinnan hylkäämille lähteille. 

Sini Silveri: Miltä männystä tuntuu olla mänty. Timo K. Mukan elämä. 270 sivua. Gummerus, 2024.

Oikaisu 31.10.2024 kello 10.26: Ingressissä luki virheellisesti Minna Silveri.