Seinäjoelta Saksaan – ja takaisin
Hauraus ja voima kohtaavat muotoilija Päivi Rintaniemen keramiikkaveistoksissa. Seinäjokelainen on oppinut, miten taitelija pärjää maakunnassa.
Vaalea savesta tehty teos helähtää kuin soitin, kun Päivi Rintaniemi kopauttaa sormella kevyesti sen pintaa.
”Kun esine tulee uunista ensimmäisen polton jälkeen, on tärkeää kuunnella, onko se ehjä. Ehjä työ soi puhtaasti.”
Rintaniemi on muotoilija ja taiteilija, jonka teokset on huomattu sekä Suomessa että kansainvälisesti jo pitkään.
Vuonna 2008 tuli muotoilun valtionpalkinto, ja 2013 hänen teoksensa Avis sai pääpalkinnon keramiikka-alan arvostetussa kilpailussa Faenzassa, Italiassa.
Vuodesta 1938 järjestetyssä ja kansainväliseksi 1963 muuttuneessa kilpailussa on aikaisemmin palkittu vain muutama suomalainen, joukossa Tapio Wirkkala.
Rintaniemen uniikkeja keramiikkaveistoksia pääsee katsomaan Seinäjoen taidehallissa toukokuun lopulle saakka. Näyttelyn latinankielinen nimi Calix tarkoittaa maljaa.
Myös teosten nimet ovat latinaa: Una, Celo, Duo ja Duae, ja tietysti Calix. Nimi antaa tilaa katsojan tulkinnalle ja toimii kaikilla kielialueilla.
Nyt esillä olevat suuret keramiikkaveistokset ovat Rintaniemen intohimo. Elanto on silti tullut käyttökeramiikasta.
Linjakasta mustavalkoisuutta suosiva Rintaniemi on oman tiensä kulkija.
Ammattitaidon taustalla on 1980-luvun Taideteollinen korkeakoulu, nykyinen Aalto-yliopisto, ja silloinen keramiikkataiteen laitoksen opettaja Kyllikki Salmenhaara. Häneltä periytyi intohimo materiaaleihin.
”Salmenhaara testasi savea ja maa-aineksista saatavia värejä eri lämpötiloissa ja jakoi opiskelijoille auliisti tietoaan.”
Rintaniemi palasi perheineen opintojen loppuvaiheessa pääkaupungista Seinäjoelle. Aravalainalla sinne rakennettua taloa ei oikein voinut myydä.
Oli mietittävä tosissaan, miten ammatilla tullaan maakunnassa toimeen. Ratkaisu oli kansainvälisyys.
”Lähdin messuille Saksaan. Vuosien mittaan tuotantoa myytiin Hampurin lisäksi tavarataloissa Pariisissa ja Lontoossa. Lopulta sain asiakkaita Japania myöten.”
Laskelma selviytymisestä oli helppo tehdä: Ensin piirretään 100 kilometrin ympyrä Etelä-Suomeen. Sitten tehdään sama Keski-Eurooppaan, vaikkapa Hampurin tai Frankfurtin ympärille. Ympyrän sisälle jäävien mahdollisten asiakkaiden määrästä näkee, missä käsityöläisellä tai taiteilijalla on realistinen mahdollisuus elää.
Saksan messuilla suomalaiset sisäänostajat tarttuivat Rintaniemen käyttökeramiikkaan. Samat ostajat olivat saattaneet sanoa maakunnasta yhteyttä ottaneelle muotoilijalle kotimaassa jo kiitos ei.
Alueelta ei ole helppo ponnistaa valtakunnallisesti näkyville ja tulla huomatuksi vaikkapa valtakunnallisissa apurahajaoissa. Valtion taiteilija-apurahoja myönnetään alueellisten taidetoimikuntien kautta enää puolivuotisina.
Rintaniemi sai taiteilijaeläkkeen 2018.
”Tänä päivänä voi olla helpompi saada näkyvyyttä somen ja oman aktiivisuuden kautta, ja tietysti verkko tuo uusia mahdollisuuksia asuinpaikasta riippumatta. Riittääkö se elantoon maakunnassa, on iso kysymys.”
Seinäjokelaisella teollisuusalueella sijaitseva työtila on pieni luova tehdas. Insinööripuoliso Markku Rintaniemi on suunnitellut tilan laitteiston yhteistyössä taiteilijan kanssa.
Valtavien uunien sisällä saviesineet hehkuvat lasituspoltossa jopa 1 260 asteessa.
”Markku ajattelee polttoja mittaamalla ja laskemalla. Minä puolestani mietin, miten savi käyttäytyy ja miltä siitä tuntuu.”
Rintaniemelle saven kanssa työskentely on kuin vuoropuhelua. Käsityötä tehdään ensin veitsen ja sitten uunin avulla. Prosessit vaativat tietoa ja ymmärrystä ikiaikaisesta materiaalista.
Jos savista esinettä on vaikka tönäisty ja siihen on jäänyt jännite, se saattaa selvitä raakapoltosta ehjänä. Lasituspoltossa materiaali kuitenkin kutistuu niin paljon, että pinnassa onkin halkeama tai koko esine hajoaa.
”Siksi sanotaan, että savella on pitkä muisti.”
Päivi Rintaniemen yksityisnäyttely Calix Seinäjoen taidehallissa (Nyykoolinkatu 25) 29.5. asti.